Itä-Siperiassa Irkutskin alueella kohoaa noin 40 metriä korkea kivikartio, jonka alkuperästä tutkijat eivät vieläkään ole päässeet yksimielisyyteen.
Patomin kraatterina tunnettu muodostelma on noin 160 metriä leveä ja koostuu pääosin rikkoutuneesta kalkkikivestä. Sen keskellä kohoaa erillinen kumpu.
Erikoista on, ettei paikalla ole tavallista tulivuorta eikä tutkimuksissa ole löytynyt vakuuttavia jälkiä meteoriitin törmäyksestä.
Geologi Vadim Kolpakov löysi muodostelman tieteelle vuonna 1949 kartoittaessaan syrjäistä Patomin ylänköä. Hän epäili aluksi, että kyse voisi olla ihmisen tekemästä rakennelmasta. Myöhemmin Kolpakov kannatti ajatusta meteoriitista.
Meteoriittiselitystä on koeteltu useilla tutkimusretkillä. Kraatterin kivistä ei ole löytynyt sellaista nikkelin ja muiden alkuaineiden jakaumaa, jota meteoriitin törmäykseltä odotettaisiin. Myös muodostelman rakenne puhuu äkillistä törmäystä vastaan, sillä sen eri osat näyttävät syntyneen eri aikoina.
Puiden vuosirenkaiden perusteella muodostelman ensimmäiset vaiheet ajoittuvat suunnilleen 1400- ja 1500-lukujen vaihteeseen. Osa rakenteesta näyttää muuttuneen vielä satoja vuosia myöhemmin.
Näin ollen Patomin kraatteri on geologisessa mittakaavassa erittäin nuori.
Selitystä on etsitty maan syvyyksistä
Yksi vahvimmista selityksistä liittyy maan sisältä nousseisiin kaasuihin ja nesteisiin. Venäläistutkijat päättelivät vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa, että syvältä nousseet fluidit ovat voineet rikkoa ja nostaa kallioperän ainesta pintaan.
Tutkimusryhmä katsoi havaintojen tukevan muodostelman maan sisäistä eli endogeenista alkuperää.
Asia ei kuitenkaan ole täysin ratkaistu. Vuonna 2012 esitellyssä geofysikaalisessa tutkimuksessa kraatterin alta löydettiin tektoninen vyöhyke, mutta tutkijat päätyivät pitämään mahdollisena myös kryogeenistä syntytapaa.
Siinä jäätyvä vesi ja ikiroutaan liittyvät prosessit olisivat nostaneet kiveä ylöspäin poikkeuksellisen suuren routakummun tavoin.
Tällaiset niin sanotut pingot tunnetaan arktisilta alueilta, mutta Patomin tapauksessa ongelmana on mittakaava ja rakenne: muodostelma koostuu valtavasta määrästä kivimurskaa eikä tavanomaisesta maa- ja jääaineksesta.
Saksalaisen Forschung und Wissen -julkaisun mukaan Patomin kraatterista on vuosikymmenten aikana esitetty niin meteoriitti-, kaasu-, tulivuori- kuin routaselityksiäkin.
Syrjäinen sijainti vaikeuttaa tutkimuksia, eikä muodostelman ydintä ole porattu tavalla, joka voisi ratkaista kiistan lopullisesti.
LUE MYÖS:
Neuvostoliitto porasi 12262 metriä syvän reiän – kuumuus pysäytti