Neuvostoliiton Kuolan niemimaalle poraama SG-3 saavutti 12 262 metrin syvyyden, mutta odottamattoman korkea lämpötila sai kiviaineksen käyttäytymään plastisesti ja pysäytti lopulta etenemisen.
SG-3 on yhä syvin pystysuora porausreikä, jonka ihminen on tehnyt. Poraaminen aloitettiin vuonna 1970, ja ennätyssyvyys saavutettiin vuonna 1989. Alkuperäisenä tavoitteena oli päästä 15 kilometrin syvyyteen.
Helmikuussa 2026 Communications Earth & Environment -tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan poraaminen hylättiin vuonna 1992, kun olosuhteet syvällä maankuoressa osoittautuivat ennakoitua vaikeammiksi.
Ratkaisevaksi ongelmaksi muodostui lämpö.
Kivi alkoi käyttäytyä plastisesti
Kymmenen kilometrin syvyydessä lämpötila nousi noin 180 asteeseen ja 12 kilometrissä jo 212 asteeseen. Lukemat olivat huomattavasti ennen porauksia tehtyjä ennusteita korkeampia ja pakottivat tutkijat arvioimaan alueen geotermisiä malleja uudelleen.
Artikkelin mukaan 212 asteen lämpötila sai kiven virtaamaan plastisesti. Käytännössä porausreikä pyrki sulkeutumaan uudelleen, mikä esti etenemisen.
Näin 15 kilometrin tavoite jäi saavuttamatta. Myöskään Mohorovičićin rajapintaan eli maankuoren ja vaipan väliseen rajaan ei päästy. Katsaus kuvaa hankkeen varhaista päättymistä menetetyksi mahdollisuudeksi tutkia suoraan tätä rajapintaa ja maapallon vaippaa.
SG-3 merkitys ei kuitenkaan jäänyt saavutettuun syvyyteen. Porauksesta saadut havainnot muuttivat tutkijoiden käsityksiä mannerkuoren rakenteesta.
Kuolassa ei löytynyt oletettua selkeää graniitti- ja basalttikerrosten rajaa. Sen sijaan poraus osoitti, että seismisissä mittauksissa havaitut rajat saattoivat johtua kivilajien vaihtumisen sijasta esimerkiksi kivien metamorfoosista ja niiden mekaanisista ominaisuuksista.
Syvä maankuori ei ollutkaan suljettu
Yksi keskeisistä yllätyksistä koski vettä ja muita nesteitä. SG-3 osoitti, että syvä kiteinen maankuori oli rikkonaisempi ja nesteiden läpäisemä kuin aiemmat mallit olivat antaneet ymmärtää.
Tutkijat havaitsivat mineralisoituneita suolaliuoksia ja vetypitoisia nesteitä. Noin kuuden kilometrin syvyydeltä havaittiin lisäksi uudelleen kerrostunutta fossiilista planktonia. Katsaus tulkitsee sen merkiksi pitkäaikaisesta hydrotermisestä kulkeutumisesta, ei siitä, että plankton olisi elänyt tällä syvyydellä.
Kuolan poraus onkin edelleen keskeinen vertailukohta yli kymmenen kilometrin syvyyteen ulottuville hankkeille. Katsauksen mukaan tällaiset poraukset ovat osoittaneet, että syvä maankuori on aikaisemmin oletettua dynaamisempi: siellä esiintyy lämpövirtausta, nesteitä, kemiallisia reaktioita ja läpäiseviä rakenteita.
Samalla Kuolan kohtalo havainnollistaa syväporauksen teknistä rajaa. Kun lämpötila ja paine kasvavat riittävästi, ongelmana ei ole enää vain kiven läpi pääseminen. Myös itse porausreikä ja sitä ympäröivä kivi alkavat käyttäytyä tavalla, joka voi tehdä etenemisestä mahdotonta.