Omakotiliitto on vertaillut sähkön siirtohintoja kaikissa Suomen sähkön jakeluverkkoyhtiöissä. Perusmaksuissa on eroa 39 euroa kuukaudessa, ja kaksi kolmasosaa yhtiöistä on nostanut yleissiirron perusmaksua viime vuodesta.
Sähkönsiirron hinnat riippuvat asuinpaikasta. Neljättä kertaa tehdyssä selvityksessä kalleimmat yleissiirron perusmaksut ovat Järvi-Suomen Energialla 44,44 euroa/kk, Okun Energialla 42,40 euroa/kk ja PKS Sähkönsiirrolla 42,04 euroa/kk.
Edullisimmat yleissiirron perusmaksut ovat Haukiputaan Sähköosuuskunnalla 5,38 euroa/kk, Keravan Energialla 5,40 euroa/kk ja Raahen Energialla 5,97 euroa/kk. Keskimäärin yleissiirron perusmaksu on 16,82 euroa/kk.
Yleissiirron perusmaksua nosti viime vuodesta 49 yhtiötä eli kaksi kolmasosaa yhtiöistä. Eniten hinnat nousivat PKS Sähkönsiirrossa, 3,45 euroa/kk. Keskimäärin yleissiirron perusmaksu nousi 4,8 prosenttia. Yksikään yhtiö ei laskenut yleissiirron perusmaksua.
Kallein sähkönsiirron energiamaksu eli kilowattituntihinta on vertailun mukaan tänä vuonna Enontekiön Sähköllä, 7,19 senttiä/kWh. Edullisin hinta 1,71 senttiä/kWh on Rovakairalla.
Energiamaksua nosti viime vuodesta 44 yhtiötä, loput pitivät hinnan ennallaan. Eniten euromääräistä nousua tuli Paneliankosken Voimalla, 0,61 senttiä/kWh, jonka energiamaksu on nyt 5,30 senttiä/kWh. Keskimäärin sähkönsiirron energiamaksu on 4,19 senttiä/kWh. Hintoihin tuli keskimäärin nousua 3,8 prosenttia.
Jos huomioidaan sekä yleissiirron perusmaksu sekä sähkönsiirron energiamaksu yhdessä, ja jos omakotiasukas asuu sähköllä lämpiävässä 120 m2 talossa ja käyttää sähköä yhteensä 18 000 kWh/vuosi, on sähkönsiirron vuosimaksu kalleimmillaan 1537 euroa vuodessa Kajaven (Kainuu, osa Pohjois-Pohjanmaata) alueella. Alhaisimmillaan summa on Turun Energian alueella, 435 euroa vuodessa.
Mökeillä, joilla energiankulutus on pienempää, korostuu vuosilaskussa perusmaksun osuus. Omakotiliiton tyyppimökissä 1000 kWh:n kulutuksella Järvi-Suomen Energian alueella mökkeilevä maksaa sähkön siirrosta vuodessa 585 euroa, Keravalla 94 euroa vuodessa.
Asukkaat toivovat lisää selkeyttä
Huoli sähkön siirtohinnoista kuuluu Omakotiliiton jäsenten keskuudessa.
– Kysyimme hiljattain jäseniltämme, millainen asumiskustannusten vaikuttamistyö on tärkeää. Ykkösasiaksi nousi ylivoimaisesti sähkön siirtohintojen alentaminen, kertoo Suomen Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander tiedotteessa.
Omakotiliitto kannustaakin jakeluverkkoyhtiöitä käymään aktiivista keskustelua asiakkaiden kanssa esimerkiksi yhtiöiden kehittämissuunnitelmista, joita päivitetään jälleen tänä keväänä.
– Asiakkaat arvostavat toimitusvarmuuden edistämistä, ja investointeja sähköverkkoon tarvitaan, mutta kustannusten tulee jakautua oikeudenmukaisesti ja pitkäjänteisesti, ei äkillisinä piikkeinä kotitalouden laskuissa, Silander korostaa.
Palautteen mukaan sähkön siirtomaksut koetaan monimutkaisena. Myös Energiaviraston antaman yhtenäistetyn tehomaksumallin vaikutus hintoihin mietityttää.
– Arjen asumiskustannukset kertyvät useista eri puroista, yhtenä sähkön siirtomaksut. Nyt lisää huolta kotitalouksille tuo vielä tehomaksun käyttöönotto. Monessa kotitaloudessa mietitään, nostaako se jatkossa siirtomaksuja, Omakotiliiton puheenjohtaja Jukka Malila sanoo.
Kuluttajalle sähkön siirronhintaan vaikuttavat eniten asumismuoto ja kulutustottumus. Ne määrittelevät, muodostaako suurimman osan sähkölaskusta siirron perusmaksu, sähkön energiamaksu eli kilowattituntihinta vai mahdollinen tehomaksu.
Kuluttaja ei voi kilpailuttaa sähkönsiirron hintaa, joka tulee oman alueen jakeluverkkoyhtiöltä, mutta hän voi pyytää tietoa itselle sopivimmasta sähkönsiirron tuotteesta (yleissiirto, yö-/päiväsähkö, kausi-/vuodenaikasähkö, tehomaksullinen). Yhtiöillä on velvollisuus neuvoa asiakkaitaan, ja osalla yhtiöitä siirtotuotteita voi vertailla jakeluverkkoyhtiön verkkopalvelussa. Tuotetta voi vaihtaa kerran vuodessa maksutta.
Omakotiliitto vertaili sähkönsiirtomaksuja Suomen kaikkien 77 sähkön jakeluverkkoyhtiön kesken neljättä kertaa. Selvityksen teki Omakotiliitolle KTI Kiinteistötieto.
LUE MYÖS:
Sähkönkulutus nousi ennätykseen – riittääkö Suomen tuotanto?