Ruotsin vaaleihin on aikaa kaksi viikkoa. Mielipidemittausten mukaan punavihreä blokki eli sosiaalidemokraatit (S), ympäristöpuolue (MP) ja vasemmistopuolue (V), ovat johdossa.
Torstaina julkaistun mittauksen mukaan Tidö-hallitus on kirinyt hyvin viime viikkoina ja hengittää nyt niskaan. Ainoa merkittävä mittaus suoritetaan vaalipäivänä, joten nähtäväksi jää, kuka saa ja kenelle annetaan.
Magdalena Anderssonin johtamat sosiaaalidemokraatit ovat rakentaneet kampanjan uhkakuvien varaan. Tarkoituksena on tehdä vaaleista jonkin sortin epävirallinen kansanäänestys Jimmie Åkessonin ja kumppaneiden ministerisalkuista. Se toimi ehkä 2022, mutta viimeiset neljä vuotta ovat todistaneet, että oikeistopuolueet voivat tehdä yhteistyötä.
Jos hyvässä nousukiidossa olevat sosiaalidemokraatit nyt menettäisivät asemiaan, olisi se toki arvovaltatappio Anderssonille, mutta sitä suurempi kysymys on se, minne kadotetut äänet valuvat vaikka voitto kotiin tulisikin.
DN Ipsos-tutkimuksen mukaan vasemmalle. Jos MP ja V kasvavat keskustapuolueen ohi, on Anderssonin mitä luultavammin pakko ottaa heidät hallitukseen.
MP oli mukana Stefan Löfvenin ensimmäisessä, toisessa ja vielä kolmannessakin hallituksessa, kunnes 2021 jättivät hallituksen arvoristiriitoihin vedoten. Jo 2015 nähtiin Ruotsin poliittisen historian ehkä kuuluisimmat kyyneleet, kun ympäristöpuolueen silloinen puheenjohtaja Åsa Romson itki pääministeri Stefan Löfvenin ja hänen yhteisessä tiedotustilaisuudessa, jossa Ruotsin uusi, huomattavasti tiukempi pakolais- ja maahanmuuttajalinja esiteltiin lehdistölle.
Nimenomaan ympäristöpuolue on ajanut Ruotsin avointen ovien pakolaispolitiikkaa. Politiikkaa, jolle ei enää löydy vastakaikua, ei ainakaan sosiaalidemokraateissa.
Vaalijulisteissa Anderssonin rinnassa kimaltelee Ruotsin lippu. Sellainen olisi ollut totaalinen faux pas vielä kymmenen vuotta sitten, sillä se olisi tulkittu äärioikeistolle flirttailluna, mutta niin ne ajat muuttuvat.
Vaikka yhteistyö ympäristöpuolueen kanssa ei ollut kitkatonta, on siitä kuitenkin kokemusta. Samaa ei voi sanoa vasemmistopuolueesta jota ei ole koskaan huolittu hallitukseen.
Ruotsin sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen juopa juontaa aina vuoteen 1917. Silloin puolue hajosi kahtia, sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin josta sittemmin muodostui nykyinen vasemmistopuolue.
Magdalena Andersson ei todellakaan halua olla se puheenjohtaja, joka tämän helvetinkuilun yhdistää. Ei etenkään sen jälkeen kun Expressen paljasti usean vasemmistopuolueen ehdokkaan Hamas-sympatiat ja avoimen rasistiset ja antisemitistiset mielenilmaukset. Vaikka kyseiset henkilöt lähtöpassit saivatkin, oli vahinko jo tapahtunut.
Keskustapuolue on näiden vaalien musta hevonen
Kivenä Anderssonin kengässä on keskustapuolue, joka on näiden vaalien musta hevonen. Puolue oli vielä joitain vuosia sitten lähellä neljän prosentin maagista rajaa eli vaarassa pudota parlamentista.
Pitkäaikaisen puheenjohtajan Annie Lööfin jättäessä tehtävän 2022 vaalien jälkeen nykyinen puheenjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist oli mukana puheenjohtajataistossa, mutta hävisi Muharrem Demirokille.
Reilun kahden vuoden jälkeen sisäisiin ristiriitoihin ja kannatuksen puutteeseen vedoten Demirok poistui näyttämöltä. Jälleen kerran Thand Ringqvist ilmoitti olevansa käytettävissä, mutta tehtävään valittiin Anna-Karin Hatt, joka puolestaan heitti pyyhkeen kehään jo viiden kuukauden jälkeen.
Maailman rikkain puolue oli nyt vaarassa pudota marginaaliin. Kolmas kerta toden sanoo, ja Thand Ringqvist sai vihdoin mahdollisuuden.
Entinen McKinseyn konsultti pani totisesti tuulemaan. Ensimmäiseksi hän ilmoitti, ettei ole valmis viemään puoluettaan hallitukseen, jossa on ruotsindemokraatit. Päätökseen pettyi moni porvari. Toisaalta hän ei myöskään missään tapauksessa voisi tukea hallitusta, jossa on vasemmistopuolue.
Keskusta on myös opponoinut Anderssonin tärkeimpiä vaalilupauksia vastaan. Niistä mainittakoon karenssipäivän poisto sekä vapaakoulujen mahdollisuus tavoitella voittoa. Thand Ringqvist on entinen Ruotsin yrittäjien eli Företagarnan toimitusjohtaja, joka johtaa puoluettaan kuin patruuna. Vajaassa vuodessa hän on nostanut puolueen kannatusta hurjasti ja Centerpartiet on nyt monen sekä ruotsindemokraatteja että kommunisteja kaihtavan porvariäänestäjän vaihtoehto nukkumiselle.
Jotkut gallupit ovat luvanneet keskustalle jopa kahdeksan prosentin kannatusta, mikä on huikea spurtti puolueelta, joka vielä vuosi sitten oli deekiksellä.
Pääministeriys ei siis todellakaan ole Anderssonin näköpiirissä vaikka vaaliyönä juhlittaisiinkin. Edessä voi hyvinkin olla loputon suo ja tuska kun hallitusta pitää runnoa kasaan.
Ovatpa jotkut jopa väläytelleet uusintavaalejakin vaikka ensimmäisiäkään ei ole vielä käyty. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis luvassa eikä näistä vaaleista takuulla ole tulossa tylsät.