Ruotsi on onnistunut tekemään itsestään maan, jonka menestyksestä sekä vasemmisto että oikeisto voivat ottaa kunnian, brittiläinen Economist arvioi.
Lehti kuvailee Ruotsia suurvaltiollisten libertaarien maaksi eli paikaksi, jossa vahva valtio ja yksilönvapaus eivät ole vastakohtia vaan tukevat toisiaan.
Vasemmistolaisesta näkökulmasta Ruotsi näyttää edelleen hyvinvointivaltion mallimaalta. Julkiset menot vastaavat lähes puolta bruttokansantuotteesta, tuloverotus on raskasta ja vanhemmat voivat saada yhteensä jopa 480 päivää palkallista vanhempainvapaata.
Yliopisto-opetus on maksutonta ja ammattiliittoihin kuuluu poikkeuksellisen suuri osa työntekijöistä.
Mutta sitten kuva muuttuu. Brittimedian mukaan Ruotsi muistuttaa monessa asiassa yhtä paljon markkinatalouden mallimaata. Maassa ei ole perintöveroa eikä lakisääteistä vähimmäispalkkaa.
Yritysten on verrattain helppo palkata ja irtisanoa työntekijöitä, ja huomattava osa julkisesti rahoitetuista palveluista tuotetaan yksityisesti.
Noin kolmannes lukion päättävistä ruotsalaisnuorista opiskelee yksityisen toimijan ylläpitämässä koulussa. Monet näistä yrityksistä tavoittelevat voittoa.
Ruotsissa on asukaslukuun suhteutettuna noin 50 prosenttia enemmän miljardöörejä kuin Yhdysvalloissa.
– Jos tämä on sosialismia, se on yllättävän hyvä sosialismin muoto luksusveneiden kauppamäärille, Economist irvailee.
Valtio tekee ihmisestä riippumattoman
Historioitsijat Henrik Berggren ja Lars Trägårdh kutsuvat järjestelmää valtioindividualismiksi. Ajatuksena on, ettei suuren valtion ensisijainen tarkoitus ole vain tasata tuloeroja tai auttaa vaikeuksissa olevia.
Sen tehtävänä on tehdä ihmisestä mahdollisimman riippumaton muista ihmisistä.
Julkinen päivähoito vähentää puolison taloudellista valtaa, vanhustenhoito vapauttaa aikuiset lapset velvollisuudesta huolehtia vanhemmistaan ja sosiaaliturva vähentää tarvetta turvautua sukuun tai hyväntekeväisyyteen.
Ruotsissa jopa verotus lähtee yksilöstä eikä perheestä. Esimerkiksi opiskelijan mahdollinen tuki ei määräydy samalla tavalla vanhempien tulojen perusteella kuin Yhdysvalloissa.
Suuri valtio ei tässä ajattelussa siis vie vapautta, vaan sen on tarkoitus ostaa kansalaisille vapautta riippuvuussuhteista.
Mallia on vaikea kopioida
Ruotsin mallissa on myös ehtonsa. Economist muistuttaa maan pitkästä oikeusvaltioperinteestä, korkeasta luottamuksesta viranomaisiin ja vahvasta konsensuksen kulttuurista.
Saman järjestelmän siirtäminen sellaisenaan toiseen maahan olisi vaikeaa.
Sekä vasemmisto että oikeisto tulkitsevat Ruotsia helposti liian yksinkertaisesti. Ruotsin julkista sektoria karsittiin voimakkaasti 1990-luvun kriisin jälkeen.
Toisaalta esimerkiksi lakisääteisen minimipalkan puuttuminen ei merkitse täysin vapaita työmarkkinoita, sillä palkoista sovitaan laajasti ammattiliittojen ja työnantajien työehtosopimuksilla.
Aihe on Ruotsissa erityisen ajankohtainen. Maassa järjestetään parlamenttivaalit 13. syyskuuta.
LUE MYÖS:
Pidetäänkö Suomen tärkeimmät vaalit Ruotsissa? (VU 22.8.2026)