Suomalaista vero- ja menokeskustelua kuvaa nykyisin parhaiten kolmiyhteys: ”Tuki, tuki, tuki”, kirjoittaa Helsingin entinen ylipormestari ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Raimo Ilaskivi Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.
Hän kertoo tulleensa tähän päätelmään katselleensa pitkästä aikaa eduskunnan kyselytuntia.
– Kun lukee budjettikirjaa, silmäilee median luetteloita erilaisista tukimenoista taikka kuuntelee poliittista sananvaihtoa, niin useimmin toistuva sana on tuki. Sitä ne ehdottavat milloin mihinkin, ja kun yhteen tarkoitukseen saa niin totta kai toiseenkin.
Ilaskiven mukaan näin käsitys tukien tarpeellisuudesta katoaa. Hän antaa esimerkin Helsingin Sanomien aiemmasta jutusta, jossa isä kertoi pojan muuttaneen kotoa omaan yksiöön, sillä Kela maksaa vuokran.
– Ja sitten se paras: ”Olisihan meilläkin voinut asua, pinta-alaa asunnossamme kun on 200 neliömetriä”, Ilaskivi äimistelee.
Hänen mukaansa nykypoliitikot ovat unohtaneet vanhan sanonnan ”veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa.”
– [Sanna] Marinin hallituksen kokouksesta Säätytalolla kantautui julki puheenvuoro, jonka mukaan rahaa on ja velkaa kannattaa ottaa, kun sitä ei tarvitse maksaa takaisin.
Ilaskivi toteaa, että nollakorkojen aikana ajatus sai kannatusta.
– Mutta kun nollataso on takana ja uuden velan korot huitelevat paljon korkeammalla, niin [Petteri] Orpon hallitus joutuu kirjaamaan budjettiinsa edeltäjänsä politiikan seurauksena ensin satojen miljoonien ja sitten miljardiluokan euron velan hoitokustannukset.
Hyvinvointivaltiosta on Ilaskiven mukaan tehty huoltovaltio, jossa tukirahat otetaan ensin veronmaksajilta ja sen jälkeen lainaamalla.
– Ymmärrän Orpon hallituksen pyrkimyksiä tukitaloutemme karsimiseen.
Ilaskivi jatkaa, että huoltovaltio ja tukien varaan rakennettu ”savijalkayritteliäisyys” eivät ohjaa Suomea kestävään hyvinvointivaltioon.