Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan pitkittyminen ja muuttuminen yhä vaikeammin ennakoitavaksi lisää brittiläisen strategia-asiantuntijan Jamie Shean mukaan myös puolustusliitto Natoon kohdistuvia riskejä.
Sen jälkeen, kun Venäjä 24. helmikuuta aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Nato on jo vahvistanut joukkojaan sekä Baltiassa ja Puolassa että Mustanmeren rannikolla sijaitsevassa Romaniassa.
– Kymmenen jäsenmaata on osallistunut tähän ponnistukseen, joka on merkinnyt 40 000 sotilaan asettamista Naton välittömään komentoon, Shea sanoo arvostetun Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Moni on viime vuosina epäillyt Yhdysvaltojen sitoutumista Euroopan puolustukseen, mutta Naton itäisen sivustan vahvistamisessa se on ottanut varsin merkittävän roolin. Osia USA:n 82. maahanlaskudivisioonasta ja 3. panssaridivisioonasta on hänen mukaansa siirretty Puolaan.
Amerikkalaisprikaateja Saksasta ja Italiasta on puolestaan ryhmitetty uudelleen Baltiaan ja Romaniaan.
– Vaikka monet muut liittolaiset ovat toimittaneet hyödyllisiä voimavaroja, kuten ranskalaisia ja brittiläisiä lentokoneita Romaniaan tai saksalaisia ja alankomaalaisia Patriot-pattereita Slovakiaan, Yhdysvaltojen panostus on edelleen suurempi kuin eurooppalaisten yhteensä. Yhdysvalloilla on nyt Euroopassa 100 000 sotilasta – suurin määrä sitten 1990-luvun puolivälin, hän painottaa.
Nato on myös mobilisoinut korkean valmiuden joukkonsa ensimmäistä kertaa ja valmistelee neljän uuden monikansallisen pataljoonan muodostamista Mustanmeren alueelle.
Jamie Shea on englantilaisen Exeterin yliopiston strategian ja turvallisuuden professori. Hän on aiemmin työskennellyt eri tehtävissä Naton päämajassa Brysselissä yli 30 vuoden ajan.
Venäjän toiminta muutti pelisäännöt
Naton itäisen sivustan vahvistaminen perustuu nykymuodossaan pääosin rotaatioperiaatteella sijoitettuihin joukkoihin. Alueen valtiot kuitenkin viestittävät puolustusliiton Madridin huippukokouksen alla yhä painokkaammin toivovansa, että Nato sitoutuisi pysyviin joukkoihin niiden maaperällä.
– Tämä pakottaisi liittouman muodollisesti irrottautumaan Moskovalle vuonna 1997 antamastaan lupauksesta olla sijoittamatta Itä-Euroopassa sijaitsevien uusien jäsenvaltioidensa alueelle merkittäviä taistelujoukkoja, ydinaseita tai sotilaallista infrastruktuuria. Kyseessä oli kuitenkin poliittinen sitoumus, joka perustui silloin vallinneisiin olosuhteisiin, Shea sanoo.
– Venäjän käyttäytymisen valossa ei ole mitään syytä, miksi Nato ei nyt luopuisi lupauksestaan. On myös arvioitava, voisiko Nato myös mitätöidä Naton ja Venäjän välisen perusasiakirjan sekä Nato-Venäjä-neuvoston, vai jäädytettäisiinkö ne vain odottamaan yhteistyökykyisempää ja vähemmän sotaisaa Venäjän hallintoa joskus tulevaisuudessa, hän toteaa.
Pohdittavaksi tulee hänen mukaansa myös se, pitäisikö itäisen sivustan nykyisestä eFP-taisteluosastokonseptista luopua ja sijoittaa raskaita mekanisoituja prikaateja tai jopa divisioonia tukikohtiin Venäjän rajan läheisyyteen.
