Julkisen talouden pysyvän alijäämän suuruus ja velan kasvu ovat jo herättäneet oikeanlaista huolta. Tämä näkyy muun muassa sopuna niin sanotusta velkajarrusta. Korkojen merkitys on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Jos korot nousevat, velka voi alkaa kasvaa automaattisesti, vaikka budjetin alijäämä olisi poistettu.
Kerron tässä näkökulmassa miksi globaalien korkojen kehitykseen kannattaa kiinnittää huomiota ja miksi niiden kehitys saattaa olla huolestuttavaa Suomelle. Kerron myös, kuinka tästä syntyy lisäsyy tuottavuuden ja työllisyyden kasvua edistävälle politiikalle.
Tasapainokorko
Taloustieteen ehkä tärkein yksittäinen luku on niin sanottu r-tähti eli tasapaino- tai neutraali korko. Se on reaalikorkotaso, jolla talous toimii täydellä kapasiteetilla eikä inflaatio kiihdy tai hidastu. Liian korkea markkinakorko jarruttaa taloutta, liian matala ylikuumentaa. Siksi keskuspankit yrittävät jatkuvasti arvioida, missä r* kulloinkin sijaitsee.
Mutta r* ei ole pelkästään rahapolitiikan kompassi. Se määrää myös sen, paljonko valtio maksaa velastaan pitkällä aikavälillä. Pitkät valtionlainakorot seuraavat r-tähteä, riskipreemiolla ja inflaatio-odotuksilla lisättynä. Ratkaiseva suure on koron ja talouskasvun erotus, r − g. Pulma on, ettei r-tähteä voida havaita vaan se pitää estimoida tai mallintaa jotenkin.
Taloustieteessä uusin oivallus on mallintaa r* hintana, joka tasapainottaa varallisuuserien tarjonnan ja kysynnän pitkällä aikavälillä (Auclert, Malmberg, Rognlie ja Straub 2025; Rachel 2025). Näiden mallien etu on siinä, että syyt tasapainokoron muutoksiin voidaan analysoida. Toinen etu on, että voimme ymmärtää miten talouden fundamentit vaikuttavat koron pitkän aikavälin kehitykseen. Jos meillä on näkemys fundamenteista, voimme arvioida miten korot pidemmällä aikavälillä kehittyvät.
Varallisuuserien tarjonta koostuu valtion velkakirjoista, yritysten osakkeista (eli voittojen pääomitetusta arvosta) ja fyysisestä pääomasta. Tarjontakäyrä on koron suhteen laskeva: mitä korkeampi korko, sitä matalampi osakkeiden ja obligaatioiden arvo.
Varallisuuserien kysyntä puolestaan kertoo, kuinka paljon kotitaloudet haluavat kumulatiivisesti omistaa varoja suhteessa BKT:hen pitkällä aikavälillä. Tämä käyrä on nouseva: korkeampi reaalikorkotaso motivoi säästämään enemmän, koska sijoitettu euro kasvaa nopeammin.
Tasapainokorko r* on se piste, jossa nämä kaksi käyrää leikkaavat. Kaikki tekijät, jotka siirtävät kysyntäkäyrää oikealle ilman vastaavaa tarjonnan kasvua, painavat r-tähteä alas — ja päinvastoin.
Miksi tasapainokorko laski vuosikymmeniä — ja mihin se on menossa?
Rachel laskee, että kehittyneiden maiden reaalinen r* laski noin 5 prosenttiyksikköä 1970-luvulta vuoteen 2020. Auclert ym. osoittavat Yhdysvaltojen datan pohjalta, että varojen kysyntä kasvoi 390 prosenttia suhteessa BKT:hen ajanjaksolla 1950–2024, kun varojen tarjonta kasvoi vain 30 prosenttia. Kysyntä voitti kisan, ja korkojen oli laskettava tasapainottaakseen markkinat.
Mitkä voimat lisäsivät varojen kysyntää niin dramaattisesti?
Ensimmäinen tekijä on väestön ikääntyminen. Vanhemmat ihmiset omistavat enemmän varoja kuin nuoret — he ovat säästäneet koko elämänsä ja rakentavat puskuriaan vanhuuden varalle. Kun ikääntyneiden osuus kasvaa, koko talouden varojen kysyntä nousee. Rachel arvioi, että tämä on ollut r*:n laskun tärkein yksittäinen tekijä.
Toinen tekijä on tuottavuuskasvun hiipuminen. Hitaampi kasvu tarkoittaa, että tulevat sukupolvet ovat vähemmän varakkaita suhteessa nykyisiin. Eläkeläiset tietävät, ettei nuoremmilta ole tulossa samanlaista vaurastumista kuin aiemmin, ja he säästävät enemmän. Auclert ym. arvioivat, että tuottavuuden hidastuminen on yksinään laskenut r-tähteä noin 1,2 prosenttiyksiköllä.
Kolmas tekijä on eriarvoisuuden kasvu. Rikkaat säästävät suuremman osan tuloistaan kuin köyhät. Kun tulot ovat kasvaneet enemmän ylhäällä, talouden aggregaattisäästäminen on kasvanut.
Neljäs tekijä on kaupan avautuminen ja ulkomaiset ostajat. Kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan, kasvanut halu omistaa turvallisia länsimaisia varoja lisäsi kysyntää.
Samaan aikaan varojen tarjonnassa tapahtui vain maltillinen kasvu: osakemarkkinoilla arvostukset nousivat voittojen kasvun myötä, ja julkinen velka kasvoi, mutta nämä voimat jäivät kysynnän kasvun jalkoihin.
Tulevaisuus: lasku jatkuu vai käänne?
Rachel estimoi, että r* on tällä hetkellä kehittyneissä maissa noin 0–1,2 %, ja perusskenaariossa se jatkaa hidasta laskuaan. Ikääntyminen jatkuu, eikä tuottavuuden nopea kasvu ole varmaa. Nämä voimat pitävät varojen kysyntää korkeana.
Useampi tekijä voi kuitenkin kääntää suunnan ylöspäin:
Jos tekoäly tuottaa merkittävän tuottavuusloikan: pääoman kysyntä nousee (lisää datakeskuksia, laitteita), odotukset tulevista tuloista nousevat, ja kysyntä varoille laskee, kun nuorempien kohorttien odotetaan vaurastuvan. Rachelin laskelmien mukaan tekoäly voi nostaa r*:ä noin prosenttiyksikön verran.
Puolustusmenojen lisää julkisia investointeja ja varojen tarjontaa. Deglobalisaatio taas heikentää turvallisten länsimaisten varojen globaalia kysyntää. Pysyvät inflaatioriskit nostavat nimelliskorkoja ja voivat sitä kautta ajan myötä reaalikorkoja.
Auclert ym. huomauttaa, että useiden yläsuuntaisten riskien olisi toteuduttava samanaikaisesti, jotta r* palaisi 2000-luvun alkutasoille (noin 2–3 prosenttia). Silti markkinakorot ovat jo nyt huomattavasti korkeammalla kuin r*-estimaatit, mikä viittaa siihen, että markkinat hinnoittelevat sisään nousuriskejä.
Käytännön johtopäätös on, että Suomessa on varauduttava skenaarioon, jossa r* voi nousta yläsuuntaisten riskien toteutuessa. Tärkeämpää kuin r*:n tarkka taso on kuitenkin se, pystyykö Suomi nostamaan g:n riittävän korkealle.
Velan korkodynamiikka: yksinkertainen aritmetiikka, vaikeat seuraukset
Kun talous kasvaa nopeammin kuin velalle maksettava korko, julkinen velka supistuu suhteessa BKT:hen itsestään, vaikka budjetti olisi lievästi alijäämäinen. Japanissa tämä aritmetiikka on pitänyt valtavan velkatason (yli 250 prosenttia BKT:stä) hallinnassa vuosikymmenet.
Kun tilanne kääntyy ja r on suurempi kuin g, velka alkaa kasvaa omalla painollaan: korkomenot paisuvat ja uutta velkaa tarvitaan vanhan kuittaamiseen. Ellei talouskasvu nouse tai menoja leikata, julkinen talous ajautuu noidankehään.
Valtion velkasuhteen muutos (Δ) voidaan kirjoittaa:
Δ(velka/BKT) = (r − g) × (velka/BKT) − perusjäämä/BKT.
Perusjäämä on budjetin yli- tai alijäämä ilman korkomenoja. Jos perusjäämä on nolla, velka/BKT kasvaa vauhdilla (r − g) × velka/BKT. Suomen valtion velka on tällä hetkellä noin 80 prosenttia BKT:stä. Jos r − g = 2 prosenttia, velka kasvaa automaattisesti 1,6 prosenttiyksikköä BKT:stä vuodessa — ilman mitään lisämenoja.
Reaalikorkotaso (noin 2 prosenttia) ylittää Suomen potentiaalisen kasvuvauhdin (noin 1–1,5 prosenttia) selvästi. Tämä tarkoittaa, että pelkkä budjetin tasapaino ei riitä vakauttamaan velkasuhdetta — tarvitaan ylijäämää.
Suomen BKT on noin 290 miljardia euroa, valtion velka on noin 230 miljardia. Kun vanha, matalakorkoisempi velka erääntyy ja korvataan uudella, efektiivinen korkokanta nousee hitaasti. Korkomenot ovat nyt noin 2,5 miljardia euroa (nettomääräisinä), mutta trendi on nouseva.
Suomen Pankin pitkän aikavälin ennuste (Kokkinen, Jalasjoki & Obstbaum, 2025) maalaa vaatimattoman kuvan. Perusskenaariossa BKT:n korkein kasvuvauhti on 2030-luvulla keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa, minkä jälkeen kasvu hidastuu rakenteellisesti alle 1,5 prosenttiin.
Tähän on kaksi suurta syytä: työikäisen väestön supistuminen ja heikko tuottavuuskasvu, suurelta osalta matalan koulutustason vuoksi. Suomessa oli jo 2023 saavutettu tilanne, jossa BKT per capita ei ollut kasvanut vuoden 2008 tasolle.
Korkomenot vuoteen 2060 — kolme skenaariota
Seuraava laskelma perustuu edellä selostettuun yksinkertaiseen velan dynamiikkaan. Skenaarioissa oletus on, että velkajarru onnistuu ja budjetti pysyy lähellä tasapainoa pitkällä aikavälillä.
Perusskenaario (r ≈ g): Jos efektiivinen nimellinen lainakorko pysyy noin 3 prosentin tuntumassa ja nimelliskasvu on 3–3,5 prosenttia, r − g on lähellä nollaa. Tällöin valtio pystyy vakauttamaan velkadynamiikan suhteellisen pienellä perusjäämällä. Korkomenot kasvavat euromääräisesti BKT:n kasvun myötä mutta pysyvät alle 3 prosentissa BKT:stä.
Haastava skenaario (r − g levenee): Jos tekoäly tai muut tekijät nostavat r*:ää 1–1,5 prosenttiyksiköllä ilman vastaavaa kasvun kiihtymistä Suomessa, efektiivinen reaalikorkotaso nousee 3 prosenttiin ja g pysyy 1 prosentissa. Tällöin r − g = 2 prosenttia, ja 80 prosentin velka/BKT-suhde tuottaa automaattisesti 1,6 prosenttiyksikön velkaantumisen vuodessa ilman mitään uusia toimia.
Optimistisessa skenaariossa oletus on, että tekoäly onnistuu kiihdyttämään tuottavuuskasvua Suomessa, niin että reaalikasvu nousee noin 2,5–3 prosenttiin nykyisestä 1–1,5 prosentista. Tämä on kunnianhimoinen mutta ei epärealistinen oletus — se vastaa suunnilleen sitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtui 1990-luvun ICT-buumissa. Edellytyksenä on, että Suomi onnistuu tekoälyn käyttöönotossa nopeammin kuin verrokkimaat ja julkinen sektori uudistuu merkittävästi.
Alla olevan taulukon luvut ovat karkeita arvioita, jotka perustuvat edellä selostettuun velkaantumisdynamiikkaan. Korkomenot on ilmaistu suhteessa BKT:hen (nettomääräisinä, noin 0,5 prosenttiyksikköä bruttoa matalammat).
| Vuosi | Perusskenaario (r−g ≈ 0) | Haastava (r−g ≈ 2 %) | Optimistinen (tekoäly + kasvu) |
| 2025 | ~0,9 % | ~0,9 % | ~0,9 % |
| 2030 | ~1,1 % | ~1,4 % | ~0,8 % |
| 2035 | ~1,2 % | ~1,8 % | ~0,7 % |
| 2040 | ~1,3 % | ~2,3 % | ~0,6 % |
| 2050 | ~1,5 % | ~3,2 % | ~0,4 % |
| 2060 | ~1,6 % | ~4,5 % | ~0,2 % |
Euromääräisinä (2025 hinnoissa):
| Vuosi | Perusskenaario | Haastava | Optimistinen |
| 2025 | ~2,5 mrd € | ~2,5 mrd € | ~2,5 mrd € |
| 2030 | ~3,5 mrd € | ~4,5 mrd € | ~2,5 mrd € |
| 2040 | ~4,5 mrd € | ~8 mrd € | ~2 mrd € |
| 2050 | ~6 mrd € | ~14 mrd € | ~1,5 mrd € |
| 2060 | ~7 mrd € | ~22 mrd € | ~1 mrd € |
Haastavassa skenaariossa korkomenot kasvavat radikaalisti. Perusskenaariossa tilanne on hallittavissa, muttei mukava. Vain optimistisessa skenaariossa velka alkaa pienentyä suhteessa BKT:hen.
Luvut havainnollistavat, miksi r − g on niin tärkeä. Pienikin muutos siinä kertyy vuosikymmenten kuluessa valtavaksi eroksi.
Tekoäly ja tuottavuuskasvu: Suomen on onnistuttava
Jos tekoäly tuottaa Yhdysvalloissa merkittävän tuottavuusloikan, globaalit korot nousevat, koska pääomalle on enemmän käyttöä ja odotettu tulevaisuuden kasvu nostaa r-tähteä. Tämä on dilemma Euroopalle. Jos Suomi ei pysty osallistumaan tuottavuushyppyyn, se tuo korkeammat korot globaaleilta markkinoilta ilman vastaavaa kasvun kiihtymistä.
Tämä ei ole pelkkä teoreettinen uhka. Sama dynamiikka toteutui 2000-luvulla: Yhdysvalloissa internet- ja alustalous kiihdyttivät tuottavuuskasvua merkittävästi, kun eurooppalaiset yritykset jäivät jälkeen teknologian käyttöönottamisessa. Tuloksena Yhdysvallat kasvoi nopeammin, ja sen osuus globaalista BKT:stä kasvoi.
Tuottavuustutkimuksen keskeinen havainto on, että teknologinen läpimurto ei itsestään muutu tuottavuuskasvuksi. Höyrykone, sähkö ja tietokone vaativat kaikki pitkän mukautumisajan, jolloin yritysten oli uudistettava koko toimintamallinsa. Tekoälyn kohdalla sama on totta.
Mitä onnistuminen edellyttää? Tekoälyn laajaa ja nopeaa käyttöönottoa, organisaatioiden uudistumista ja uusia toimintamalleja sekä investointeja täydentävään infrastruktuuriin kuten datan saatavuuteen, laskentakapasiteettiin ja yhteensopivuuteen.
Sääntelykehikon on mahdollistettava, ei estettävä. Riskinä on, että sääntelyn kompleksisuus hidastaa eurooppalaisten yritysten kokeiluja enemmän kuin yhdysvaltalaisten tai kiinalaisten kilpailijoiden. Suomen on vaikutettava aktiivisesti siihen, että sääntelykehikko tukee nopeaa soveltamista.
Julkinen sektori, siis terveydenhuolto, koulutus ja hallinto, edustaa Suomessa noin neljännestä BKT:stä. Jos tekoäly nostaa julkisen sektorin tuottavuutta, se vapauttaa resursseja ja vähentää automaattisesti kestävyysvajetta.
Tekoälyn täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää sekä AI-asiantuntijoita että laajaa AI-käyttötaitoa koko työvoimassa. Suomessa tämä tarkoittaa panostuksia korkea- ja täydennyskoulutukseen.
Suomi voisi ottaa tavoitteeksi ”älykkään seuraajan” asemaa: sen ei tarvitse johtaa pohjamallien kehitystä, vaan sen on kyettävä nopeaan soveltamiseen ja mukauttamiseen. Suomen ei kannata kilpailla OpenAI:n tai Googlen kanssa LLM-kehityksessä, vaan pitää varmistaa, että suomalaiset yritykset ottavat käyttöön parhaan saatavilla olevan tekoälyn ja uudistavat toimintansa nopeammin kuin kilpailijamaat.
Kasvua ei voi enää ottaa annettuna
Viime vuosikymmenten matalakorkoisessa ympäristössä Suomi saattoi kohtuullisesti sallia kasvun hiipumisen: korkomenot pysyivät pieninä, velkaantuminen tavallaan hallinnassa. Tuo aika on ohi.
Globaalisti tasapainokorko voi hyvinkin nousta, erityisesti, jos tekoäly tuottaa odotettua suuremman tuottavuusloikan Yhdysvalloissa. Samanaikaisesti Suomen väestöpohja supistuu, ja tuottavuuskasvu on ollut heikkoa yli vuosikymmenen. Jos g ei nouse mutta r nousee, r − g levenee ja velkaantumisen dynamiikka muuttuu epäsuotuisaksi nopeasti.
Ratkaisu ei ole yksittäinen politiikkatoimi. Se on työllisyyden mutta ennen kaikkea tuottavuuden kasvun asettaminen kansalliseksi prioriteetiksi: tekoälyn käyttöönotto, osaaminen, T&K-investoinnit, osaajamaahanmuutto ja julkisen sektorin uudistuminen. Jokainen näistä on itsessään perusteltua. Yhdessä ne ovat korkomenojen hallinnan perusta.
Taloustiede on yksimielinen: pysyvän alijäämän poistamisen ohella pitkällä aikavälillä ainoa kestävä ratkaisu julkisen velan hallintaan on riittävän nopea kasvu. Suomella on siihen edellytykset — mutta ei aikaa odottaa.
Lähteet
Auclert, A., H. Malmberg, M. Rognlie and L. Straub (2025), ”The Race Between Asset Supply and Asset Demand”, Prepared for the 2025 Jackson Hole Symposium.
Rachel, L. (2025), ”What Next for r*?”, Brookings Papers on Economic Activity.
Kokkinen, Jalasjoki & Obstbaum (2025), ”Työikäisen väestön supistuminen ja heikko tuottavuus painavat Suomen pitkän ajan kasvunäkymää”, Euro ja talous