Ukrainan sodan edetessä ihmiset ympäri maailmaa ovat todistaneet yhä armottomampaa Venäjän harjoittamaa pommituskampanjaa. Merkittävä osa iskuista on toteutettu ballistisilla ohjuksilla. Niiden torjuminen on osoittautunut vaikeaksi Ukrainalle.
Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Jarmo Lindberg avaa nyt asiaa. Hän kertoo Twitterissä pitkässä viestiketjussaan, miksi ohjusten vastainen ilmatorjunta on niin hankalaa.
Lindberg aloittaa hyödyntämällä Suomen puolustusvoimien havainnekuvaa, jossa ilmatorjuntajärjestelmän kantamia erilaisia maaleja vastaan mallataan Etelä-Ruotsin kartalla.
Kuvasta näkyy kuinka kuljetuskonetta vastaan järjestelmän kantama on verrattain suuri ja vielä hävittäjänkin kohdalla ”kantamapallo” on kohtuullisen kokoinen. Ballistisen ohjuksen kohdalla kantama jää kuitenkin murto-osaan hävittäjää vastaan olevasta kantamasta. Tämä kuvastaa Lindbergin mukaan haasteen mittakaavan hyvin.
Toisessa havainnekuvassa hahmottuu Ukrainan tilanne tarkemmin. Siinä vertaillaan eri torjuntajärjestelmien kantamia keskenään. Lindbergin mukaan Ukrainan puolustusvoimien mahdollinen järjestelmä sijoittuu lyhyen kantaman kategoriaan. Kuvasta luettuna tämä tarkoittaa noin 25 kilometrin kantamaa.
– Torjuntaohjus ei ehdi pitkälle avaruudesta kiväärin luodin nopeudella syöksyvää ohjusta vastaan, Lindberg kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että koska pidempikantamaisenkin puolustusjärjestelmän on haasteellista ehtiä vauhdilla alas syöksyvää ohjusta vastaan, on järjestelmät sijoitettava kohtuullisen lähelle suojattavaa kohdetta.
– Tämän seurauksena ohjustorjunnasta tulee erittäin kallista suhteessa suojattavaan pinta-alaan.
Puolustusvoimien entisen komentajan mukaan muitakin haasteita riittää. Pieni tutkapinta-ala tarkoittaa, että avaruudesta syöksyvää kartion muotoista ohjusta on hankala havaita. Ulkopuolista maalinosoitusta tarvitaan tueksi.
– Pyörivä valvontatutka ”tuhlaa” lähettämänsä energian 360 astetta ympärilleen. Lähetysenergia ei riitä pienen taistelukärjen havaitsemiseen. Tämän vuoksi tarvitaan ulkoinen tieto ohjuslaukaisusta ja suunnasta, jotta tutkaenergia voidaan sektorikeilauksella keskittää uhkasuuntaan, Lindberg selostaa.
Lisähaasteena jotkin ballistiset ohjukset pystyvät poikkeamaan symmetrisestä puolikaaren mallisesta lentoradasta. Lindbergin mukaan tämä pilaa ohjuspuolustusjärjestelmän laskelmat.
Viimeisenä haasteena ohjusten onnistuneelle torjunalle kenraali Lindberg nostaa torjuntaohjusten määrän suhteessa terminaalivaiheessa oleviin ballistisiin taistelukärkiin. Ongelma piilee siinä, kun lyhyen kantaman ja ryhmittämisen tarpeen puolustuskohteeen lähelle yhdistää, on tarpeeksi hyvin toimivan puolustuksen pystyttäminen kallista.
– Jos ryhmitetään vain yksi tai muutama lavetti suojattavaa kohdetta varten, on järjestelmä kyllästettävissä ampumalla useampia ballistisia kärkiä samaan maaliin esimerkiksi kaupunkiin tai energialaitokseen, Lindberg toteaa.
Tässä puolustusvoimien kuvassa Ukrainalle mahdollinen ohjustorjuntajärjestelmä (Patriot/vast) edustaa vasemmalla olevaa lyhyen kantaman järjestelmää ballistisia ohjuksia vastaan. Torjunta tapahtuu vasta ballistisen ohjuksen palatessa ilmakehään. pic.twitter.com/nWDBfZCA6F
— Jarmo Lindberg (@CharlesLindberg) November 18, 2022
