Osa taloustieteilijöistä pitää puolustusmenojen sitomista tiettyyn osuuteen bruttokansantuotteesta ongelmallisena vaikean taloustilanteen takia.
Suomi sitoutui viime kesän Nato-huippukokouksessa nostamaan puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta 2030-luvun alkupuoliskolla.
Samalla ensi vaalikaudella on edessä arviolta 8-11 miljardin euron sopeutustoimet julkiseen talouteen.
– Perussyy on se, että tarve leikata julkisia menoja tai korottaa veroja on niin valtava, että minkä tahansa menoerän lukitseminen tiettyyn miljardiluokkaan, tai tiettyyn prosenttiin BKT:stä niin, ettei siitä saa leikata ollenkaan, vaikeuttaa säästöurakkaa, Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo toteaa Ylen haastattelussa.
Suomen Pankin neuvonantajan Jarkko Kivistön mukaan BKT:hen kytkemisen riskinä on se, että rahankäytöstä tulee tehottomampaa.
Kun talous eli BKT kasvaa, mekanismi nostaa menoja automaattisesti.
– Puolustuksen tarve ei kasva talouden kasvaessa, Kivistö huomauttaa Ylelle.
Yksi prosentti BKT:sta vastaa nyt noin kolmea miljardia euroa, 3,5 prosenttia tarkoittaisi yli kymmentä miljardia ja viisi prosenttia noin 15:ttä miljardia euroa.
Parlamentaarisen puolustustyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Jukka Kopra (kok.) tunnistaa haasteet mutta muistuttaa Ylelle, että Naton itärajamaana Suomi on Nato-velvoitteiden noudattamisen suunnannäyttäjä.
– Jos Suomessa ei panosteta Naton minimivaatimukseen, niin ei sitä kyllä sitten tehdä muissakaan Nato-maissa. Eli Suomi ei voi tästä velvoitteesta tai sopimuksesta tinkiä, Kopra perustelee.