Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa koskevissa läntisissä puheenvuoroissa todetaan usein, että sen ainoa hyväksyttävissä oleva lopputulos on Ukrainan voitto. Siitä, miten Ukrainan voitto tulisi käytännössä määritellä, vallitsee kuitenkin arvovaltaista Council on Foreign Relations -ajatushautomoa johtavan Richard Haassin mukaan ainakin seitsemän toisistaan poikkeavaa näkemystä.
– Ensimmäisen määritelmän mukaan voitto olisi jo se, että Ukraina säilyttäisi itsenäisyytensä. Aluekysymyksiin ei tässä määritelmässä oteta kantaa, Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa pitkään toiminut Haass sanoo.
– Toisen määritelmän mukaan Venäjän joukot vetäytyisivät takaisin 24. helmikuuta käynnistämäänsä hyökkäystä edeltäneelle linjalle, hän toteaa.
Kolmannessa määritelmässä lähdetään hänen mukaansa siitä, että kaikki Venäjän miehittämät alueet palautuisivat Ukrainan hallintaan Krimiä lukuun ottamatta. Neljännessä kyse olisi koko Ukrainan alueesta Venäjän vuonna 2014 laittomasti itseensä liittämä Krim mukaan lukien.
– Viides määritelmä edellyttäisi, että Venäjä ei vain vetäytyisi miehittämiltään alueilta, vaan myös suorittaisi sotakorvauksia Ukrainalle. Kuudenteen sisältyisi lisäksi sotarikollisten saattaminen edesvastuuseen.
Haassin listaamista voiton määritelmistä seitsemännessä Venäjän olisi kaiken edellä todetun ohella muodollisesti tunnustettava Ukrainan rajojen koskemattomuus ja nimenomaisesti luovuttava kaikista vaatimuksistaan Ukrainaa kohtaan.
Sotatapahtumien valossa näyttää hänen mukaansa viikko viikolta todennäköisemmältä, että Ukrainan voitto toteutuu pikemminkin maksimi- kuin minimimääritelmän mukaisena.
”Lopullinen ratkaisu”
Puolan Entinen ulkoministeri Radek Sikorski pitää mielenkiintoisena sitä, kuinka Venäjän ilmaisema sodan päämäärä on ajan kuluessa muuttunut.
– Venäjän alkuperäiset tavoitteet käyvät ilmi presidentti Vladimir Putinin kesällä 2021 julkaistusta erikoislaatuisesta esseestä, mutta sitäkin suoremmin uutistoimisto Ria Novostin lausunnosta, joka lipsahti julki, kun Venäjä oletti Kiovan kukistuvan muutamassa päivässä. Puhuttiin Ukraina-kysymyksen “lopullisesta ratkaisusta”. Ukraina kansakuntana oli tarkoitus lakaista kartalta muun muassa laajamittaisin puhdistuksin, Sikorski sanoo.
– Nyt Putin ei enää vaadi ehdotonta antautumista, vaan pitää esillä venäjän kielen asemaa ja muita vastaavia asioita, hän toteaa.
Radek Sikorski toimi maansa puolustusministerinä 2005–2007, ulkoministerinä 2007–2014 ja parlamentin puhemiehenä 2014–2015. Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2019 alkaen.
Osviittaa menneisyydestä
Kysymykseen siitä, miten meneillään oleva sota aikanaan päättyy, Sikorski etsisi vastauksia historiasta.
– Rinnastus toiseen maailmansotaan ei mielestäni toimi, sillä niin paljon kuin Ukrainan armeijaa ihailenkin, en usko sen marssivan Moskovaan, hän sanoo.
– Vertailukohtia kannattaa minusta ennemmin hakea Krimin sodasta (1853–56) ja Venäjän-Japanin sodasta (1904–05). Molemmat sodat päättyivät Venäjän pyydettyä rauhanneuvotteluja. Krimin sodan loppuvaiheessa tsaari kuoli – huomionarvoista muuten sekin – ja sodan päätyttyä Venäjä kääntyi uudistusten tielle, hän toteaa.
– Sota Japania vastaan puolestaan päättyi, kun Venäjän kansa alkoi kapinoida. Tämänkin sodan jälkeen Venäjällä ryhdyttiin toteuttamaan uudistuksia.
Luottamusta ei enää ole
Richard Haassin listaukseen Ukrainan voiton määritelmistä Sikorski haluaa lisätä kahdeksannen kohdan.
– Se on vallanvaihdos Venäjällä. Luulenpa, että se saattaa itse asiassa olla edellytys myös minkä tahansa seitsemän muun määritelmän toteutumiselle, Sikorski sanoo.
– Emme voi luottaa mihinkään, mitä Putin sanoo tai allekirjoittaa. Miksi siis olettaisimme Ukrainakaan luottavan? Hänen tilalleen on kenties noustava jonkun, joka haluaa palauttaa Venäjän osaksi Eurooppaa. En usko, että Putin kykenisi sitä tekemään, eikä kukaan häntä enää uskoisi, Sikorski toteaa.
Haass ja Sikorski esittivät näkemyksiään 17. Yalta European Strategy (YES) -konferenssissa, jota Verkkouutiset seurasi paikan päällä Kiovassa.