Suomessa on korkein inflaatio sitten 1970-luvun, jos jätetään huomiotta 1990-luvun lamavuodet, jolloin myös työttömyys nousi valtavasti. Palkkojen ostovoima on heikentynyt yli 5 prosenttia viimeksi 1970-luvun loppupuolella.
Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari kuitenkin huomauttaa, että tilanne on nyt eri kuin 1970-luvulla. Nyky-Suomessa elintaso on parempi ja ihmisillä on enemmän valinnanvaraa. Myös sosiaali- ja terveysjärjestelmä on parempi.
– 1970-luvulla ihmisillä ei ollut juuri vaihtoehtoja, oli henkilöauto tai bussi ja piti asua siellä missä asuttiin ja käyttää sitä energiaa mitä oli käytettävissä. Nyt suuri osa kansasta voi valita tavan, jolla se kärsii mahdollisimman vähän, sanoo Saari Ylelle.
Saaren mukaan hyvinvoiva keskiluokka ei nykyinflaatiosta yleensä pahasti kärsi eivätkä myöskään perusturvan varassa olevat. Sen sijaan perusturvan yläpuolella olevat ovat ongelmissa, kun jo 200–300 euron lisämenot vaikuttavat talouteen merkittävästi.
Tähän ryhmään kuuluvat palvelualan ja teollisuuden suorittavan työn tekijät. He ansaitsevat 2400–2800 euroa kuukaudessa.
Heidän määräänsä on Saaren mukaan vielä vaikea arvioida, koska heidän asuinmuotoaan ei vielä tiedetä tarkkaan.
Useat heistä asuvat kuitenkin kaupunkien ulkopuolella lähiöiden pientaloissa, omaavat sähkölämmityksen ja henkilöauton sekä heillä on vähemmän julkista liikennettä käytettävissään.
Saaren mukaan kaupunkien pienituloisia suojaa heidän asuntojensa kaukolämmitys. Lisäksi heillä on parempi julkinen liikenne ja paremmat mahdollisuudet liikkua jalan ja pyörällä.
Inflaatiosta tuottama kärsimys on kuitenkin suhteellista.
– Kyllä se joiltakin etelänmatkan vie, kuvaa professori Saari inflaation vaikutusta.
