King’s Collegen sotatieteen emeritusprofessori Lawrence Freedmanin mukaan Ukrainan vastahyökkäys ei noudata aivan perinteistä kaavaa. Hän kommentoi hyökkäystä amerikkalaislehti Financial Timesissä julkaistussa kirjoituksessaan.
– Parhaiten meneillään olevaa voi ymmärtää ajattelemalla se osana pidempää taistelua, joka sisältää useita elementtejä. Puheet Hersonin vapauttamisesta sodan seuraavana vaiheena alkoivat toukokuun lopulla ja presidentti Volodymyr Zelenskyin kerrotaan antaneen käskyn etelän valtaamisesta takaisin heinäkuussa, Freedman kuvaa.
Ukrainan viranomaiset myös varoittivat ennen vastahyökkäystä odottamasta liian paljon liian aikaisin. Etulinja on Hersonissa 350 kilometriä pitkä, joten kaiken valtaaminen vie aikaa.
Freedmanin mukaan heinäkuun puolella tehdyt pienet, tehottomammat vastahyökkäykset ovat voineet olla osa harhautusta.
– Yksi syy viimeaikaisten operaatioiden kykyyn yllättää venäläiset saattoi olla se, että he odottivat sitä niin kauan, että Kiovan alettiin spekuloida menettäneen hermonsa, professori kirjoittaa.
– Käytännössä hyökkäys oli kuitenkin jo alkanut. Kesäkuun lopusta lähtien ukrainalaiset olivat tuhonneet ammusvarastoja, komentopaikkoja ja ilmapuolustuksia. Viime aikoina he ovat katkaiseneet vetäytymis- ja huoltolinjoja hyökkäämällä Dnipro-joen ylittäviin siltoihin, erityisesti Antonivkaan, joka on lähinnä Hersonia. Linjojen takana olevat hyökkäykset ovat myös lisääntyneet – mukaan lukien venäläisten kanssa yhteistyötä tekeviä ukrainalaisia vastaan – ja joitain näyttäviä osumia Krimin sotilaslaitoksiin.
Hänen mukaansa hyökkäyksellä on kaksi tarkoitusta. Alueiden takaisin valloittamisen lisäksi se pyrkii tuhoamaan Venäjän tahdon jatkaa turhaa ja kallista sotaansa.
– Jos se toimii, se tekee sen vakuuttamalla Moskovan siitä, että sen asema on kestämätön. Se riippuu stressaantuneen logistiikan, rajallisten liikkumismahdollisuuksien, suurten tappioiden aiheuttaman demoralisaation ja mottiin jäävien yksiköiden aiheuttamasta yhteisvaikutuksesta, Freedman toteaa.
Myös Kreml pyrkii horjuttamaan Ukrainan taistelutahtoa. Freedman näkee pyrkimyksissä edelleen yhden selkeän eron.
– Ukrainalaiset taistelevat selviytyäkseen itsenäisenä kansana, venäläiset taas kamppailevat vihamielisten alueiden hallussapidosta. Vain heillä on olemassa mahdollisuus lopettaa sota ja mennä kotiin.
