Tekoäly uhkaa tehdä valtaosan tutkimuksesta merkityksettömäksi, Uppsalan yliopiston teoreettisen fysiikan professori Ulf Danielsson varoittaa Svenska Dagbladetissa.
Hänen mukaansa suuri osa maailmassa julkaistavista tutkimusartikkeleista saa jo nykyisin vain vähän lukijoita ja viittauksia. Niillä on silti ollut tehtävä esimerkiksi nuorten tutkijoiden osaamisen näyttönä ja osana tutkijankoulutusta.
Generatiivinen tekoäly muuttaa asetelman, Danielsson kirjoittaa lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Jos tekoäly pystyy tuottamaan keskinkertaisen tutkimusartikkelin riittävän hyvin, artikkelin kirjoittaminen ei hänen mukaansa enää välttämättä palvele edes tutkijan oppimista.
Danielsson katsoo, ettei korkeakoulujärjestelmä ole vielä löytänyt vastausta siihen, miten muutokseen pitäisi reagoida.
Hakemuksiin kuluu valtavasti työaikaa
Professorin arvostelu ulottuu myös tutkimusrahoitukseen. Hän pitää nykyistä järjestelmää raskaana jo ilman tekoälyä.
Danielsson viittaa tutkimukseen, jonka mukaan rahoitushakemusten laatimiseen ja arviointiin kuluva tutkijoiden työaika vastaa noin 13 prosenttia tutkimukseen suunnatuista varoista.
Esimerkiksi Marie Skłodowska-Curie -tutkijatohtorirahoituksiin jätettiin viime kierroksella yli 17 000 hakemusta. Jos yhden hakemuksen valmisteluun kuluu sata tuntia, työmäärä vastaa Danielssonin laskelman mukaan noin tuhannen ihmisen vuotuista työpanosta.
Tekoäly voi hänen mukaansa tehdä järjestelmän ongelmat entistä näkyvämmiksi. Kun hakemusten kirjoittamisessa käytetään generatiivista tekoälyä, menestys voi riippua entistä enemmän siitä, kuka osaa hyödyntää sitä parhaiten.
Danielsson nostaa esimerkiksi Ruotsin tutkimusneuvoston Vetenskapsrådetin, joka sallii tekoälyn käytön hakemusten valmistelussa mutta ei niiden arvioinnissa. Hän pitää asetelmaa vaikeasti valvottavana.
Rahoitusta tutkimusympäristöille
Danielsson ehdottaa, että yksittäisten tutkijoiden sijasta rahoittajat arvioisivat enemmän kokonaisia tutkimusympäristöjä. Rekrytointi jäisi tällöin yliopistojen ja tutkimusryhmien vastuulle.
Samalla tekoälyä voitaisiin hänen mukaansa käyttää hallitusti myös hakemusten arvioinnin tukena.
Danielsson arvioi, että tekoälyn tärkein hyöty tieteelle voisi lopulta olla tutkijoiden hallinnollisen työn vähentäminen – ei tutkimusartikkeleiden ja hakemusten määrän kasvattaminen.