Tuore suomalaistutkimus selvitti hoitamattomasta lihavuudesta aiheutuneita kustannuksia, kuten sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista kuolleisuutta sekä terveydenhuollon kuluja väestötasolla.
FinWeight-tutkimussarjan uusin julkaisu osoittaa, että lihavuuden hoitamatta jättäminen tuottaa yhteiskunnalle vuosittain yli 2,5 miljardin euron lisäkustannukset. 1,1 miljardin lisäkustannus syntyy suorista kustannuksista eli terveydenhuollosta ja lääkekustannuksista, ja 1,4 miljardia epäsuorista kustannuksista eli pääosin pitkistä sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.
FinWeight-tutkimusryhmän jäsenen, Helsingin yliopiston lihavuustutkimuksen professori Kirsi Pietiläisen mukaan kyse on laajasta kansanterveydellisestä haasteesta.
– Tutkimustulokset osoittavat, että viimeistään nyt yhteiskunnan tulee ottaa enemmän vastuuta lihavuuden ehkäisystä ja hoidosta. Lihavuuden syyt ovat moninaiset, eikä yksilö voi yksin olla vastuussa ratkaisuista, hän toteaa tiedotteessa.
Lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon tulee suhtautua myös työllisyyskysymyksenä
FinWeight-tutkimus osoittaa, että lihavuuden hoitamattomuus lisää yhteiskunnan kustannuksia merkittävästi. Sairauspoissaolojen määrä sekä pituus kasvavat, mitä korkeammasta painoindeksiluokasta (BMI) on kyse. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä henkilöillä, joilla on lihavuutta (BMI 30 tai yli), on yli kolminkertainen normaalipainoisiin verrattuna.
– Tämä on tulos, jos lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon ei panosteta. Terveys heikkenee, sen seurauksena työkyky heikkenee ja lopputuloksena on kalliita kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Nykyisessä väestörakenteessa lihavuuden hoitaminen ei ole enää vain terveys- vaan myös työllisyyskysymys, Pietiläinen sanoo.
Lihavuus myös lisää merkittävästi terveysongelmien kokonaismäärää. Mielenterveyden häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden riskiä lihavuus lisää, olivat tutkimuksen mukaan merkittävimpiä syitä sekä sairauspoissaoloille että työkyvyttömyyseläkkeille.
– Suomen kolmesta miljoonasta työikäisestä jo yli puolella on ylipainoa tai lihavuutta. Työkyvyn näkökulmasta lihavuuskehitykseen tulee suhtautua aiempaa vakavammin ja kiinnittää entistä enemmän huomiota ennaltaehkäisyyn, kertoo tutkimusryhmän jäsen, Novo Nordisk Farman lääketieteellinen johtaja ja asiantuntijalääkäri Tero Saukkonen.
Tutkimuksessa esitetyt luvut ovat vain maltillinen arvio lihavuuden kustannusvaikutuksista.
Tutkimusryhmän jäsen, Itä-Suomen yliopiston professori Tiina Laatikainen toteaa, että tutkimuksessa on huomioitu vain osa epäsuorista kustannuksista.
– Emme analysoineet esimerkiksi työnantajien kustantamia lyhyitä sairauspoissaoloja, heikentynyttä työkykyä tai eri mittaisia työttömyysjaksoja, joiden kaikkien riskiä lihavuus lisää. Lihavuuden esiintyvyys on myös jatkuvasti lisääntynyt aineiston keruun jälkeen, eli myös kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat kasvaneet, hän kertoo.
Tutkimusaineisto koostuu FinTerveys 2017 -tutkimukseen kerätystä yli 5 500 suomalaisen terveys- ja hyvinvointitiedoista, sekä laajasta THL:n, Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistosta vuosilta 2016–2021. Tutkimuksessa mitattiin Kelan maksamia sairauspäiväetuuksia (yli 10 päivän sairauspoissaolot) ja sairauspoissaolojen pituuksia, työkyvyttömyyseläkemaksuja sekä kuntoutusjaksoja.
Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu kansainvälisessä BMC Public Health -tiedelehdessä toukokuussa. Tutkimuksen tekivät yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin Yliopisto, MedEngine ja Novo Nordisk Farma.
FinWeight-tutkimuksen tulos on maltillinen arvio kustannuksista. Lihavuuskehitys on jatkunut aineiston keruun jälkeen, ja THL:n tuoreimman Terve Suomi 2023 -tutkimuksen mukaan Suomessa on yli 1,2 miljoonaa aikuista, joilla on lihavuutta. Tutkijat arvioivat, että kehityssuunta huomioiden hoitamattoman lihavuuden lisäkustannukset voivat olla nousseet 2,9 miljardiin euroon.
