Ukrainan kannattaisi hyväksyä Donald Trumpin kamala rauhanehdotus sen heikkouksista huolimatta, arvioi Venäjä-asiantuntija, professori Mark Galeotti The Timesissa julkaistussa kolumnissa.
Trumpin rauhanehdotuksen yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, mutta alustavien tietojen mukaan Venäjä saisi pitää miehittämänsä alueet. Ukraina suljettaisiin Naton ulkopuolelle, eikä maa saisi myöskään turvatakuita Yhdysvalloilta. Samalla se joutuisi luovuttamaan osan mineraalivaroistaan ja infrastruktuuristaan Yhdysvaltojen käyttöön.
Kremlille taas tarjottaisiin virallinen tunnustus, jonka mukaan Krim on osa Venäjää. Muiden miehitettyjen alueiden hallinta tunnustettaisiin epävirallisesti. Samalla maalle asetettuja pakotteita lievennettäisiin.
Galeottin mukaan ehdotus on ristiriidassa niin kansainvälisen oikeuden kuin yleisten kunniallisuussääntöjen vastaista. Paremman ehdotuksen aikaansaaminen vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta niin kauan, kun Trump istuu Valkoisessa talossa.
– Urheudestaan huolimatta ukrainalaisilla ei ole varaa taistella toista kolmea vuotta ja yhdeksää kuukautta ilman Amerikan tukea, Galeotti sanoo.
Ukrainalle rauhanehdotus olisi vaikea hyväksyä. Puoli miljoonaa ukrainalaista sotilasta ja siviiliä on kuollut tai loukkaantunut. 20 000 lasta on kaapattu Venäjälle ja seitsemän miljoonaa ihmistä on paennut maasta. Infrastruktuurille aiheutuneiden vahinkojen hinnaksi arvioidaan lähes 160 miljardia euroa.
On olemassa myös vaara, että rauhansopimus vahvistaisi Vladimir Putinia ja kannustaisi häntä hyökkäämään uudestaan. Pahimmassa tapauksessa ehdotus osoittaisi myös Kiinalle lännen heikkouden, mikä voisi johtaa hyökkäykseen Taiwaniin.
Valkoisessa talossa mieli ei kuitenkaan vaikuta muuttuvan.
– Trumpin hallinto vaikuttaa päättäneen pestä kätensä koko tilanteesta, mikäli Kiova hylkää viimeisimmän version sopimuksesta, Galeotti tiivistää.
Periaatteessa Ukraina voisi kieltäytyä sopimuksesta ja jatkaa puolustustaistelua. Venäjän armeija on ottanut osumaa, mutta ilman Yhdysvaltojen tukea Ukrainan asema tulisi hitaasti heikkenemään.
– Tiedustelutiedon jakaminen ja iskujen kohdistuksessa auttaminen, joka on ollut hyödyksi Ukrainan puolustukselle etenkin pitkän kantaman iskujen suhteen, loppuisi välittömästi, Galeotti listaa.
– Ammus-, järjestelmä- ja varaosatoimitusten päättyminen vaikuttaisi taas vasta kuukausien päästä, mutta Venäjää kannustaisi ennen kesän taisteluja pelkkä tieto siitä, että Yhdysvaltain sotilaallinen apu on loppumassa.
Eurooppa voisi yrittää paikata Yhdysvaltain jättämää aukkoa, mutta Galeottin mukaan se ei todennäköisesti riittäisi. Etenkin pitkän kantaman ilmapuolustuksen suhteen Euroopalla ei ole mitä antaa. Euroopan maat voisivat ostaa Yhdysvalloilta Patriot-ilmatorjuntajärjestelmiä, mutta samaan aikaan niitä haluaa ostaa myös moni muu maa, mukaan lukien Israel.
Erästä brittiupseeria lainaten, jos taistelu jatkuu, tulevaisuudessa rauhanehdot ovat vieläkin karummat.
Sopimuksessa on myös professorin mukaan ohut kultareunus. Se ei rajoittaisi Ukrainan asevoimien kokoa tai laatua. Ukraina ei joutuisi luovuttamaan kaikkia alueita, jotka Venäjä on virallisesti liittänyt itseensä. Maalle ei asetettaisi pysyvää puolueettomuusvelvoitetta, ja ovi EU-jäsenyyten pysyisi auki.
Koska Krimin asema erotettaisiin muista Venäjän miehittämistä alueista, on myös mahdollista, että jälkimmäiset voisivat vielä joskus palata Ukrainan yhteyteen.
Galeotti arvelee, että jos sopimus hyväksytään sellaisenaan, Putin tulee todennäköisesti julistautumaan voittajaksi. Se olisi silti vaillinainen voitto. Putin halusi alistaa koko Ukrainan, mutta saikin vain pienen osan.
– Putin halusi koko Ukrainan vaikutusvaltansa alle. Sen sijaan hän saa viidenneksen sen maa-alueesta, taistelujen tuhoaman ja kalliin jälleenrakennuksen tarpeessa, ja vastassa on nyt loppu-Ukraina, yhdistyneempi ja päättäväisempi Moskovan valtaa vastaan kuin koskaan aikaisemmin, Galeotti tiivistää.
Lännelle voitto olisi myös se, että Ukraina selviää sodasta itsenäisenä ja demokraattisena.
Pitkällä aikavälillä miehitettyjen alueiden saaminen takaisin sekä Putinin hirmuhallinnon horjuttaminen riippuu siitä, saadaanko Ukrainasta rakennettua vaurastuva ja vakaa maa. Galeottin mukaan Ukrainan kannattaakin ottaa käyttöön siilistrategia – vahvistaa puolustustaan niin, ettei Kreml uskalla yrittää uutta sotaa.
Galeotti uskookin rauhansopimuksen olevan Yhdysvaltain ulkoministeriä Marco Rubiota lainaten juuri ja juuri tehtävissä.
Lopuksi Galeotti muistuttaa, että lopullisiksi tarkoitetut järjestelyt eivät ole aina niin lopullisia, kuin voisi aluksi luulla.
– Lohtua etsivien ukrainalaisten kannattaa muistaa Itä-Saksan kohtalo, joka lopulta liittyi Länsi-Saksaan 41 vuoden jälkeen, kun entinen äärihallinto Moskovassa luutui omaan mahdottomuuteensa, Galeotti kertaa.
– Tai he voisivat muistaa Kroatian, joka menetti itsenäiseksi julistautuneen Krajinan serbitasavallan vuonna 1991, ja sitten valloitti sen takaisin Operaatio Myrskyssä neljä vuotta myöhemmin.
