Venäjän valtiollista kehitystä ja venäläistä suurvalta-ajattelua, Suomen ulkosuhteita ja Suomea suurvaltojen intressialueena tutkinut historian professori Kari Alenius Oulun yliopistosta sanoo, että köyhtyvän ja katkeroituvan suurvallan naapurimaana Suomen on haettava turvaa maista, jotka jakavat suomalaisen arvomaailman.
Aleniuksen mukaan Venäjän omakuva valtiona on rakentunut satojen vuosien aikana kolmelle peruspilarille, jotka ovat yhä Kremlin ajattelun pohjana.
– Yksinvaltius, käsitys Venäjästä oikeanlaisen kristillisyyden puolustajana ja oman kulttuurin ylivertaisuus muihin verrattuna ovat Venäjällä vuosisatojen aikana muodostuneet käsitykset, joiden valossa Venäjä näkee itsensä. Venäjä katsoo, että sillä on moraalinen oikeus määrätä paitsi oman kansansa asioista, myös määrittää muiden maiden rooli suhteessa itseensä, Alenius sanoo.
Professorin mukaan korostetun epäluuloisesti ajatteleva Venäjä näkee pohjimmiltaan maailman maiden jakautuvan kahteen rooliin: vihollisiin ja vasalleihin.
Aleniuksen mukaan tässä mielessä Suomi ei ole vielä riittävästi Venäjän kontrollissa, vaan sen pitäisi olla Venäjän alistettavissa ja palvelemassa Venäjän intressejä – tai ei ainakaan sotia niitä vastaan.
– Nato on venäläisessä strategisessa ajattelussa haittatekijä ja se estää Venäjää tekemästä tiettyjä asioita. Kremlissä varmasti ymmärretään, että Nato ei muodosta hyökkäysuhkaa Venäjälle, sillä se vaatisi noin 30 demokraattisen valtion yhteistä päätöstä ja tämä on erittäin epärealistinen ajatus. Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys ärsyttää Venäjää ja estää sitä toimimasta haluamallaan tavalla, Alenius sanoo.
Hän toteaa, että historian perusteella on vaikea nähdä, että venäläinen suurvalta-ajattelu muuttuisi olennaisesti. Esimerkiksi Neuvostoliiton romahtaminen nähtiin sietämättömän heikkouden tilana, josta oli palattava autoritääriseen aikaan nopeasti. Alenius siteeraa tuoreita tutkimuksia, joiden mukaan 80 prosenttia venäläisistä kannattaa nykyhallinnon toimia.
– Todennäköisin vaihtoehto pitkän historian perusteella on, että Venäjä säilyy suurvaltana, joka pyrkii rakentamaan asemansa uudestaan, jos se horjuu tai kärsii. Suurvaltoja rakennetaan satojen vuosien perspektiivillä hinnasta välittämättä. Se, mikä länsimaista näyttää järjettömältä, kuten poliittisten suhteiden vaarantaminen, ihmisten tapattaminen ja pakotteiden kautta oman valtion vahingoittaminen on Venäjän näkökulmasta irrelevanttia. Nämä asiat kuuluvat suurvallan rakentamiseen, hän sanoo.
Ukrainan sodan myötä Venäjän politiikka on haaksirikkoutunut ja epäonnistumiset ovat paljastuneet johdolle.
– Jos Venäjä kärsii sotilaallisen tappion ja pakotteet rampauttavat valtion niin, että kansakin sen näkee, on mahdollisuus muutoksen siemenelle. Se saattaisi johtaa samanlaiseen kehityskulkuun kuin Neuvostoliiton romahtaminen, joka avasi mahdollisuuden siirtyä kansalaisyhteiskuntaan.
Aleniuksen mukaan todennäköisyys sille, että Venäjän valtion perusluonne muuttuisi pysyvästi, on kuitenkin historian valossa häviävän pieni.
– 1400-luvulta tähän päivään asti jatkunut selkeä ja vahva linja siitä, miten Venäjää hallitaan omien rajojen sisällä ja näkemys sen maailmanhistoriallisesta missiosta on vaikea muuttaa, professori sanoo.
