Ukrainassa ja Iranissa käynnissä olevat sodat osoittavat, ettei ylivoima joukkojen määrässä tai kalliissa asejärjestelmissä välttämättä riitä ratkaisevan voiton saavuttamiseen, kirjoittaa asiantuntija Andreas Urbanski brittiläisen Royal United Services Instituten (RUSI) julkaisemassa analyysissa.
Epäsymmetrisen sodankäynnin keinoin myös heikommalta vaikuttava osapuoli voi pärjätä. Niin Ukrainassa kuin Iranissa heikommalta vaikuttanut osapuoli on onnistunut nostamaan sodan kustannuksia voimakkaammalle osapuolelle.
Asiantuntijan mukaan Euroopan maiden tulisi pikaisesti ottaa oppia tapahtuneesta. Hänen mukaansa länsimaiden ongelmana on se, että puolustusvoimille on hankittu pieniä määriä kalliita ja teknisesti kehittyneitä järjestelmiä, tilaukset on keskitetty muutamille suurille yrityksille ja yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaaminen on laiminlyöty.
Sodankäynnin epäsymmetria näkyy Urbanskin mukaan erityisesti ilmapuolustuksessa. Iranin halpa hyökkäyslennokki maksaa huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltojen kehittynyt ilmatorjuntaohjus. Vaikka torjuntaprosentit ovat korkeita, hupenevat kalliiden ohjusten varastot nopeasti.
Urbanskin mukaan on mahdollista, että jokainen yksittäinen lennokki torjutaan, mutta pitkän kulutussodan tilanteessa edessä on silti tappio.
Ukraina on käyttänyt samaa kustannusepäsuhtaa Venäjää vastaan. Edullisilla kotimaisilla lennokeilla on isketty jalostamoihin, lentotukikohtiin, aluksiin ja sotilaslogistiikkaan syvällä Venäjän alueella. Ukrainan miehittämättömät pinta-alukset ovat puolestaan aiheuttaneet raskaita tappioita Venäjän Mustanmeren laivastolle.
Urbanskin mukaan tästä ei tule päätellä, että kehittyneet torjuntajärjestelmät olisivat tarpeettomia. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin suuria määriä edullisia torjuntakeinoja. Kalliit järjestelmät pitäisi säästää ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia varten.
Konfliktissa kohteena on koko vastapuolen yhteiskunta, Urbanski kirjoittaa. Hänen mukaansa autoritaariset valtiot yrittävät horjuttaa avointen yhteiskuntien poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä. Esimerkiksi Iranin ei tarvinnut saavuttaa Hormuzinsalmessa meriherruutta, sillä miinat ja lyhyen kantaman ohjukset riittivät vakuuttamaan länsimaiset toimijat siitä, että salmen alueella ei kannattanut liikennöidä. Toiminnalla on ollut merkittävä vaikutus öljyn ja nesteytetyn maakaasun kaupalle.
Nato tarvitsee asiantuntijan mukaan molemmat, perinteisen sodankäynnin kyvyt sekä välineet omaan epäsymmetriseen sodankäyntiin. Lisäksi resursseja pitäisi suunnata edullisiin torjuntajärjestelmiin sekä kykyyn suojata ja korjata infrastruktuuria nopeasti. Esimerkiksi hajautetut järjestelmät energian, liikenteen ja tietoliikenneverkkojen saroilla olisivat tärkeä kehityskohta.
Nato-maiden sitoumus puolustusmenojen nostamisesta on Urbanskin mukaan tärkeä päätös. Ongelmana on hänen mukaansa kuitenkin se, jos kaikki rahat käytetään tuttuihin ja kalliisiin järjestelmiin.