Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moision mukaan koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat geopoliittiset muutokset voivat tuoda uusia mahdollisuuksia Suomen alueiden kehittämiseen.
Moisio kirjoittaa Ilkka Pohjalaisessa globalisaation murroksesta. Hänen mukaansa nyt ollaan pyrkimässä pois keskinäisriippuvuudesta ja sen mukanaan tuomista geopoliittista haavoittuvuuksista.
– Nyt rakennetaan taloudellista ja teknologista riippumattomuutta, Moisio kirjoittaa.
– Uudessa teollisuuspolitiikassa esimerkiksi EU ja Yhdysvallat pyrkivät valtiovetoisesti kotiuttamaan tiettyjen strategisesti tärkeiden hyödykkeiden tuotanto- ja arvoketjujen osia. Näin ne pyrkivät vähentämään strategista haavoittuvuutta, hän jatkaa.
Euroopan unioni pyrkii omavaraisuuteen esimerkiksi puolijohteissa. Unioni pyrkii pois riippuvuussuhteista ja vahvistamaan omaa suvereniteettiaan. Mikäli EU:sta tulevaisuudessa tulee teollinen ja teknologinen suuralue, Suomi laajoine raaka-ainevaroineen voisi hyötyä tästä.
– Suomi voisi kokea odottamattoman nousun myös teollisen tuotannon alueena, Moisio arvioi.
– On mahdollista, että eurooppalainen teollisuuspolitiikka avaa uusia taloudellisia mahdollisuuksia myös niille Suomen alueille, jotka ovat olleet 1990-luvulta lähtien hitaan näivettymisen kierteessä ja joiden kehityskuvaa koronakriisi sekä Venäjän hyökkäyssota ovat entisestään synkentäneet, Moisio toteaa.
Vaikka geopolitiikan muutokset voivat merkitä uusia mahdollisuuksia ja investointeja Suomelle, sisältyy murrokseen myös riski, Moisio varoittaa. Suomesta ei pidä muodostua ”EU:n Kongoa”, joka kiinnostaa muita lähinnä raaka-ainevarantojensa takia.
– Suomi ja sen alueet tarvitsevat jatkossakin kaikkiin talouden arvoketjun osiin liittyviä toimintoja ja niihin liittyviä investointeja, professori päättää.