Suomessa tiiviistä kerrostalorakentamisesta on tullut ihanne. Omakotitalot nähdään ongelmana ilman, että alueiden tehokkuuteen tai ekologiseen kestävyyteen oikeasti olisi perehdytty. Näin sanoo kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin Sanomissa.
Vaattovaaran mukaan omakotitaloja suorastaan vihataan. Moni kuitenkin haaveilee pientalossa asumisesta, ja Vaattovaara ihmetteleekin, mihin rivitalot ja paritalot on unohdettu.
Esimerkiksi kaupunkipientaloilla voidaan päästä tehokkuuslukuihin, joihin yleensä on ajateltu tarvittavan kerrostaloja.
– Hollannissa päästään lähiörakentamisen tehokkuutta korkeampiin lukuihin pientalorakentamisella. Silti siellä ei rakenneta puistoihin tai metsiin, ja pienellä alueella asuu moninkertainen määrä väkeä verrattuna meihin.
Helsingin kaupunki julkaisi tammikuussa tutkimuksen, jonka mukaan Helsingin pientalovaltaiset alueet, kuten esimerkiksi Paloheinä, Pirkkola ja Östersundom pystyvät pitämään asukkaansa parhaiten, kun taas itäisen kantakaupungin asuinalueilla vaihtuvuus on suurta.
Helsinki aikoo tiivistää asuinalueitaan tuomalla kerrostaloja myös pientaloalueille, joilla niitä aiemmin ei ole ollut.
Aalto-yliopiston maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä sanoo, että tiiviisti rakennetussa ympäristössä tutkitusti arkiliikuntaa kertyy enemmän, mikä pätee myös ikäihmisiin.
Toisaalta uusia asuinalueita on rakennettu myös ilman lähipalveluita.
– Tällöin toteutuvat tiiviyden haitat mutta eivät hyödyt, Kyttä toteaa.