Venäjältä paennut ja Pariisissa asuva taloustieteen professori Sergei Gurijev arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa, että länsivaltojen Venäjälle asettamat pakotteet työntävät todennäköisesti Venäjän ajan mittaan taloudelliseen umpikujaan, jos presidentti Vladimir Putin ei lopeta sotaa.
Venäjä on nyt sotataloudessa. Se tarkoittaa, että talous on sulkeutunut eikä toimi markkinatalouden ehdoilla.
Pakotteiden takia Venäjä on irrotettu kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Useiden tuotteiden vientiä Venäjälle on rajoitettu. Keskuspankin ulkomailla olevia varoja on jäädytetty 300–350 miljardin dollarin arvosta.
Vaikka Venäjän bruttokansantuote kasvaa, se ei Gurijevin mukaan sotataloudessa kerro paljoakaan ihmisten elintasosta, jolla voi olla ratkaiseva merkitys sodan kannatukseen.
Yksi perimmäisistä kysymyksistä on, kuinka pitkään valtion rahat riittävät. Se riippuu Gurijevin mukaan kahdesta asiasta: sodan kestosta ja länsimaiden aseavusta Ukrainalle.
– Venäjän hyvinvointirahaston likvidit varat ovat 55 miljardia dollaria. Jos puolustusmenot kasvavat samaa vauhtia kuin viime vuonna, rahaston likvidit varat loppuvat ensi vuonna, Gurijev toteaa Helsingin Sanomille.
Putinin täytyy keksiä sodalleen uusia rahoituslähteitä tai turvautua menojen leikkauksiin.
Mittavat leikkaukset palkkoihin ja etuuksiin olisivat suuri riski, koska lisäisivät entisestään kansalaisten ahdinkoa ja alkaisivat hiljalleen kutistaa Putinin suosiota.
Rahan painaminen kiihdyttäisi inflaatiota ja köyhdyttäisi kansaa entisestään. Lainaamisen kasvattaminen puolestaan vähentäisi syrjäytymisvaikutuksen takia yksityistä kysyntää ja investointeja.
Nopean inflaation hillitsemiseksi keskuspankki on jo kiristänyt rahapolitiikkaa voimakkaasti. Ohjauskorko on nykyisin 16,0 prosenttia ja inflaatiovauhti pyyhälsi tammikuussa 7,4 prosentissa.
– Kuka siis maksaa eniten korkeista korosta? Se on yksityinen sektori, sillä puolustussektorin ei tarvitse ottaa lainaa, Gurijev sanoo.
Pakotteet eivät ole johtaneet Venäjän talouden luhistumiseen, mutta ihmisten elintasoa ne kurjistavat.
Ruplan arvo on heikentynyt merkittävästi. Kuluttajahintojen kallistuminen eli inflaatio köyhdyttää kansalaisia, kun lähes kaikki on kalliimpaa kuin ennen.
Gurijevin mielestä on silti selvää, että pakotteita on edelleen kiristettävä, jotta Putinin sodankäynti olisi vielä nykyistäkin kalliimpaa.
– Venäläisen raaka-öljyn hintakatto pitäisi laskea nykyisestä 60 dollarista 40 dollariin barrelilta, ja länsivaltioiden pitäisi etsiä uusia keinoja, joilla estetään öljypakotteiden kiertäminen. Tarvitaan myös lisää teknologiapakotteita, Gurijev ehdottaa.
Kokonaan öljynvientiä tuskin voidaan estää, koska monet kehittyvät kansantaloudet ovat riippuvaisia venäläisestä öljystä kuten myös viljasta. Vaarana olisivat suuret taloudelliset vaikeudet valtioissa, joilla ei ole tekemistä sodan kanssa.
Jos raakaöljyn hintakatto asetettaisiin 40 dollariin, se tarkoittaisi Gurijevin mukaan sitä, että tulot kattaisivat enää nipin napin öljyn tuotantokustannukset.
– Jos tuotanto olisi hintakaton takia kannattamatonta, Venäjä lopettaisi öljyn myynnin, mistä seuraisi katastrofi kansainvälisillä öljymarkkinoilla.
Pakotteilla on siis merkitystä, mutta yksi asia on vieläkin tärkeämpää. Ukrainalle on annettava lisää aseita ja rahoitusta, Gurijev sanoo. Tässä mielessä suuri kysymysmerkki on Yhdysvaltojen presidentinvaalit.
– Uskon, että Putin odottaa Donald Trumpin voittavan vaalit ja lopettavan sotilaallisen avun Ukrainalle. Tässä tapauksessa on mahdollista, että Putin lopulta voittaa sodan.
Gurijev pitää hyvin mahdollisena, että maaliskuussa järjestettävien presidentinvaalien jälkeen Putinin aloittaa uuden liikekannallepanon. Palkkasotilaisiin hänellä ei näillä näkymin välttämättä enää ole varaa.
– Jos vallassa pysyminen edellyttää ihmisten tappamista, sen Putin myös tekee.
Uusi liikekannallepano tarkoittaisi, että rintamalle lähettäisiin entistä heikommin koulutettuja ihmisiä.
Entä mikä on Venäjän tulevaisuus pitkän ajan kuluessa?
Gurijev on toiveikas. Hän uskoo, että 20–30 vuoden kuluessa Venäjästä tulee demokraattinen valtio, joka alkaa lähentyä Euroopan unioniin.
– Venäjä voi muuttua aivan niin kuin Saksa muuttui natsien jälkeen. Muutos on joka tapauksessa hyvin pitkä prosessi.
