Poliisin kohdevalvonta kärsii väärästä ajoituksesta, toteaa tiedotteessa väitöskirjatutkija Jari Taponen, joka työskentelee Helsingin poliisin ylikomisariona.
Poliisin toimenpiteillä voidaan vähentää häiriökohteiden rikoksia sekä lisätä yhteisöjen ja asuinalueiden turvallisuutta. Todennäköisesti myös lähialueet hyötyvät kohdealueen rikosten vähenemisestä, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastettavasta ”Poliisin vaikuttavuus – Suoritteiden laskennasta vaikuttavuuden tutkimukseen” -väitöstutkimuksesta.
Sen sijaan poliisin satunnaisella eli niin kutsutulla rutiinipartioinnilla ei ole vastaavia vaikutuksia.
Helsingin häiriökohdevalvonnan vaikuttavuutta voisi lisätä paremmalla ajoittamisella.
– Poliisin valvonta oli enimmillään hiljaisina talviaamuina, kun ihmisiä ei ollut liikkeellä ja vähimmillään vilkkaina kesäiltoina, kun väkivaltaa ilmeni eniten. Poliisi siis valvoi oikeita paikkoja väärään aikaan, Taponen kertoo.
Joissakin tapauksissa poliisin toimenpiteet toimivat vastoin odotuksia. Epäoikeudenmukaisiksi koettujen tai epäeettisesti kohdennettujen tekojen lopputuloksena voi olla rikollisuuden tai turvattomuuden lisääntyminen.
– Etenkin nykypäivän vihollisiin ja liittolaisiin jaetussa toimintaympäristössä turvallisuuden nimissä tehdyt toimenpiteet voidaan kokea puolueellisina, Taponen muotoilee.
Hän tarkentaa Verkkouutisille, että kohdennetussa poliisin valvonnassa häiriöalueiden henkilöillä on mahdollisuus joutua poliisin toimenpiteen kohteeksi.
– Kun he kokevat olevansa jatkuvana kohteena, se voi aiheuttaa turhautumisen tunnetta ja uhmaa sekä leimautumista, joka puolestaan voi jopa lisätä rikollisuutta, Taponen sanoo.
Voisi kuvitella, että rauhattomalla alueella poliisin näkyminen toisi turvaa. Taposen mukaan turvallisuus ei ole kuitenkaan yksiselitteinen määre.
– Jokainen määrittelee turvallisuuden omasta lähtökohdastaan. On mahdollista, että jotkut toiset määritellään silloin ulkopuolelle, jotta itse kokee olevansa turvassa, ja tämä määritelmä voi koskea myös poliisia. Nykyisin vallalla oleva polarisaatio ja viholliskuva-ajattelu vain lisää tätä.
Turvattomuutta poliisin aktiivisempi näkyminen voi aiheuttaa Taposen mukaan myös vaikkapa siten, että asukkaat alkavat kyseenalaistaa, onko jotain tapahtunut mistä pitäisi tietää, tai onko alue nyt jotenkin vaarallinen.
Taposen tutkimus paljastaa suomalaisen poliisin vaikuttavuustutkimuksen niukkuuden.
– Poliisin tuloksellisuuden mittaaminen kohdistuu aikaansaannosten sijaan tekemisen seurantaan. Suomessa ei ole riittävästi tietoa poliisin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Koska suoritteiden laskentaan perustuvan poliisin tulosmittariston avulla ei voida havaita toimenpiteen ja tavoitteen saavuttamisen välistä syy-yhteyttä, toimenpiteiden kehittäminen ja soveltuvin osin myös tuloksellisuuden arviointi tulisi Taposen mukaan altistaa kriminologiselle vaikutustutkimukselle.
– Tämä muuttaisi poliisin yhteiskunnallista roolia turvallisuuteen vaikuttavaksi toimijaksi osana rikoksia vähentävää kriminaalipolitiikkaa ja tilivelvollisuutta. Jatkossa poliisikoulutuksessa tulisi huomioida kriminologiassa yleistyneet vahvat vaikuttavuustutkimuksen tavoitteet, Taponen sanoo.