Nuorisoporukat herättävät pelkoa ja puhuttavat. Helsingin Lauttasaaressa häiriköivät nuoret ovat herättäneet huolta jopa siinä määrin, että poliisi lähetti tänään aiheesta erillisen tiedotteen.
Helsingin poliisin nuorisoryhmän rikoskomisario Marja Väätti kertoo, että poliisilla on tutkittavana yksi epäilty ryöstörikos Lauttasaaressa elokuulta. Lisäksi tiedotteen mukaan partio on syyskuussa hälytetty paikalle kahteen ovenpotkimistilanteeseen.
– Todella paljon on tullut soittoja Lauttasaareen liittyen, Väätti toteaa Verkkouutisille.
Lauttasaaren someryhmässä Facebookissa on mietitty mitä uhkaa aiheuttaville nuorisoporukoille voisi tehdä. Väätin mukaan ainoa oikea tapa on oikea-aikainen soitto 112:een.
– Ajattelen, että on parempi ilmoittaa hätäkeskukseen heti, kun näkee jotain huolta herättävää ja antaa viranomaisen hoitaa.
– Vaikka se oma tarkoitus olisi kuinka hyvä, niin jotta ei käy niin, että joutuu itse epäillyn asemaan, komisario jatkaa.
Väätti huomauttaa, että pelkkä henkilöiden paikalta poistumisen estäminen voi jo täyttää vapaudenriiston tunnusmerkit.
Sinänsä hänestä on hyvä, että aikuiset seuraavat mitä omalla asuinalueella tapahtuu.
– Mutta hyvin tarkkaan kannattaa miettiä keinot, joilla puuttuu tilanteisiin.
Samaa sanoo Helsingin poliisin ennalta ehkäisevän toiminnon komisario Katja Nissinen.
– Sellaiset puheet, että nyt faijat katupartioon ja pannaan tyypit kuriin, niin se ei ole koskaan ratkaisu, eikä ole näissäkään tapauksissa.
Sekä Väätti että Nissinen peräänkuuluttavat malttia somekeskusteluihin.
– Someryhmät ovat ketterä tapa viestiä, mutta aina joskus läikähtää yli, sanoo Nissinen, jonka mukaan sometyötä tekevät poliisit käyvät toisinaan rauhoittelevat ryhmissä, kun huhumylly on lähtenyt laukalle.
– Huoli on oikeutettua, mutta on keskeistä, että uskallettaisiin luottaa siihen, että viranomaiset saavat kyllä asiat kuntoon, kunhan saavat riittävät tiedot.
Suomalaisilla on Nissisen usein korkea kynnys soittaa hätäkeskukseen, vaikka sitä kautta asiat voisivat ratketa nopeammin.
– Tieto, minkä on nähnyt omin silmin auttaa poliisia kaikkein parhaiten.
– Jos nyt miettii Lauttasaaren esimerkkiä, niin me olemme aika hyviä kaivamaan keitä asiaan liittyy, mutta siinä menee yleensä muutama päivä, Nissinen toteaa.
Tällä hetkellä poliisilla on Nissisen mukaan kohtuullisen hyvä käsitys henkilöistä, joita Lauttasaaressa puhuttaneessa porukassa saattaisi liikkua. Mukana on yhteensä kymmenkunta sekä saarella että muualla asuvaa nuorta. Tilanteeseen puututaan moniammatillisen verkoston yhteistyöllä, jossa jokainen porukan nuori tavataan myös erikseen.
Nissinen sanoo, että poliisin ennalta ehkäisevällä toiminnalla saadaan konkreettisia tuloksia aikaan, esimerkiksi asuinalueilla tehdään turvallisuuskyselyitä asukkaille ennen toimenpiteitä ja niiden jälkeen.
– Jos Helsingissä on alueellisia haasteita, tällaisia Lauttasaari-tyyppisiä asioita, niin kyllä me pystymme niihin vaikuttamaan, Nissinen vakuuttaa.
Hänen mukaansa Helsingissä ei ole paikkoja, joissa ei uskaltaisi liikkua.
Ankkuritoiminnassa yhtä nuorta auttaa usea toimija esimerkiksi nuorisotyöstä, lastensuojelusta ja psykiatrisesta hoidosta ja tavoitteena on rikoskierteen katkaiseminen. Ankkuri-interventioilla nuorten rikoksia on saatu Nissisen mukaan vähennettyä 60 prosenttia.
Poliisi on onnistunut estämään myös useita joukkotappeluita Helsingissä. Tilanteet saattavat paisua sosiaalisen median välityksellä mitättömistä asioista.
– Nuorilla tytöillä tulee keskenään jotain riitaa, ensin on aika kova sometappelu ja voi olla suusanallista jossain ulkona. Sitten päätetään, että asiaa lähdetään selvittämään paikkaan x, ja välienselvittelyyn voi tulla 100 nuorta paikalle, ja sen jälkeen on sitten joukkotappelu kyseessä, Nissinen kuvailee.
Somen kautta paikalle kerääntyy myös uteliaita sivustaseuraajia.
– Onneksi on fiksuja nuoria, jotka ilmoittavat näistä meille tai nuorisotyöntekijöille. Olemme onnistuneet hyvin estämään joukkotappeluita.
Nissinen kertoo, että se mikä häntä huolestuttaa, ovat nuorten kuvaamat ja jakamat väkivaltavideot, joita on paljon. Osa jaetusta materiaalista ei toki ole Helsingistä, saati edes Suomesta.
– Se, että tapa tulla näkyväksi somessa, on alistaa, kiusata ja pahoinpidellä ihmisiä, on asia, josta oikeasti olen huolissani. Olemme miettineet paljon mitä tälle voisi tehdä.
Nissisen mukaan ensimmäiset tuomiot väkivallan kuvaamiseen liittyen ovat tulleet, joten nuorille alkaa ehkä realisoitua mitä niistä seuraa.
– Voisiko nuoria valistaa somessa, hän miettii.
Oma lukunsa on Nissisen sanoin alle 15-vuotiaiden ”rajattomuus”, jossa kuvitellaan, että mistään ei seuraa mitään.
Rikosoikeudellisen vastuun ikärajan laskeminen on puhuttanut viime aikoina varsin tiheään. Helsingin poliisin nuorisoryhmän tutkinnanjohtaja Marko Forss sanoi keväällä Verkkouutisissa, ettei pidä ikärajan alentamista järkevänä rangaistusten näkökulmasta, mutta pakkokeinojen osalta tilanne on eri. Joissain tapauksissa alempi ikäraja voisi hänen mukaansa jopa edesauttaa rikosten selvittämistä.
