Korona, korona, korona.
Uutiset huutavat tällä hetkellä kaikkialta koronaa. Normaalisti kriisienkin keskellä myönteisinä pysyvät urheilu-uutiset ovat nyt täynnä koronaa. Korona siellä ja korona täällä.
Korona aiheuttaa aivan ymmärrettävästi nyt paljon huolta. Monia huolettaa, miten maailma ja maamme tästä selviävät. Monen kohdalla huoli on ihan omasta alkavasta arkipäivästä. Kaikki tuntemukset ovat luvallisia ja jokainen kokee tällaiset tilanteet tavallaan. Huoli voi olla todella suuri myös silloinkin, kun itsellä menee vielä ihan hyvin.
Korona on muuttanut jokaisen arkea merkittävästi. Perusrutiinit ovat muuttuneet. Tilanne pohdituttaa ja huolestuttaa monia. Aiheuttaa jopa ahdistusta. Voi olla huolta omasta tai läheisten sairastumisesta tai perheen arjesta. Mieltä voi painaa isovanhempien tilanne, oma ja muiden jaksaminen ja jo ennen koronaa sairastuneen selviäminen korona-aikana. Huolta aiheuttaa monille myös yksinäisyys ja toimeentulo. Rajoitukset ja korona saattavat myös aiheuttaa turhautumista ja vastareaktiota.
Tässä tilanteessa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tilanne on meille kaikille ennenkokematon ja poikkeuksellinen. Tunteet voivat olla erittäinkin voimakkaita. Eikä varmasti ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa suhtautua koronakriisiin.
Olen itse saanut näiden viikkojen aikana vähintään satoja viestejä, puheluita ja muita yhteydenottoja. Hyvin erilaisia. Toinen on ollut vihainen. Joku epätoivoinen. Muutamat välinpitämättömänkin tuntuisia. Monet myös äärimmäisen ahdistuneita. Moni kokee myös voimattomuuden tunteita. Yhdistävänä tekijänä valtaosassa on kuitenkin huoli.
Tällaisessa tilanteessa ahdistus ja huolet voivat kasvaa niinkin suuriksi, että kannattaa purkaa tuntoja vähintäänkin läheisten kanssa, mutta myös tarvittaessa ammattilaisten kanssa. Kun tarvitset keskusteluapua, niin apua löytyy esimerkiksi Suomen Mielenterveys ry:n kautta. Kriisipuhelimeen voi soittaa 09- 25 25 0111 ja sekasin.fi -sivulta löytyy apua chatin kautta. Ja apua löytyy myös www.tukinet.net kautta ja myös monista muista kanavista.
Meidän aikuisten on myös tärkeää seurata sitä, miten läheisemme tilanteeseen reagoivat. Isovanhempien tilanne voi olla musertava. Myös pienet lapset voivat reagoida tilanteeseen monin eri tavoin. Ja itse olen myös erittäin huolissani murrosiässä olevien nuorten jaksamisesta. Herkkä aikuistumisen esivaihe voi olla raju kokemus, kun kontaktia ei saadakaan ystäviin tai jopa siihen ensimmäiseen ihastukseen.
Lasten kanssa on hyvä keskustella koronasta. Rauhoittaa ja kertoa esimerkiksi, miten taudilta voidaan suojautua ja toisaalta miten sairastuneita hoidetaan. Huoli on hyväksyttävä, vaikka virus onkin useimmille vaaraton. Myös uutisia voidaan kodeissa rajoittaa. Ei lasten tarvitse kaikkea kuulla.
Ja matalalla kynnyksellä kannustan myös kääntymään kuntien ja koulujen avun puoleen. Oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattorit ja psykologit ovat näinäkin päivinä tavoitettavissa. Opiskeluhuolto toimii ja apua voi pyytää myös oman lapsen tai nuoren opettajan kautta. Jokaisen kasvatuksen ammattilaisen pitää tarttua huoliin ja ottaa ne vakavasti.
Pidetään siis yhteyttä läheisiin ja tuetaan toisiamme. Riskiryhmiin kuuluvia on tärkeä suojella, mutta ”läheisyyttä” ja välittämistä voi osoittaa ja antaa myös etäyhteyksien avulla. Opettaa kannattaa myös isovanhemmille, miten videopuheluiden kautta voi tavata. Nyt aikaa voi viettää yhdessä myös etäyhteyksien avulla.
Muistetaan samalla myös se, että kuka tahansa voi sairastua koronaan. Heihin, jotka sen sairastavat nyt, tulisi suhtautua myötätunnolla. Virus ei ole aihe syyllistää, ei sairastunutta, tai häntä, joka on saattanut omaan lähipiiriinsä sitä oireettomana tartuttaa.
Presidenttiä lainaten: Ottakaamme fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä.
