Eduskunta käy tänään lähetekeskustelun hallituksen esityksestä, joka selkeyttäisi kaikkein vakavimmista eli niin sanotuista ylitörkeistä rikoksista epäiltyjen vangitsemisen edellytyksiä. Niin sanottuja ylitörkeitä rikoksia ovat esimerkiksi murha, tappo ja törkeä raiskaus.
Kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen on vaatinut vastaavia muutoksia jo aiemmin jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, jotta vakavista rikoksista epäillyt eivät voisi vaarantaa muiden turvallisuutta tai vaikeuttaa oikeusprosessia.
– Ei voi olla niin, että ylitörkeistä rikoksista epäilty henkilö voi joissakin tilanteissa olla vapaalla jalalla, vaikka samalla on olemassa riski rikosten jatkamisesta, tutkinnan vaikeuttamisesta tai viranomaisilta pakenemisesta. Lainsäädännön on turvattava sekä oikeusprosessin toteutuminen että ihmisten turvallisuus, Keto-Huovinen toteaa tiedotteessa.
KKO:n ratkaisu muutti vangitsemisen ehtoja
Aiemmin Suomessa oli mahdollista pitää ylitörkeistä rikoksista epäillyt vangittuna jo pelkästään epäillyn rikoksen vakavuuden perusteella. Vuonna 2024 korkeimman oikeuden (KKO) antaman päätöksen mukaan voimassa ollut pakkokeinolain säännös ylitörkeistä rikoksista epäiltyjen vangitsemisesta on ristiriidassa perustuslain kanssa.
Tämän seurauksena epäiltyä ei voida enää vangita pelkästään rikoksen vakavuuden perusteella, vaan ratkaisun mukaan vangitsemiselle tulee olla jokin muu oikeuttava peruste.
– Ratkaisu vangittuna pitämisen erityisistä edellytyksistä tuomioharkinnan aikana on aiheuttanut kestämättömän tilanteen, jossa yhä useampi rikollinen on jouduttu päästämään vapaaksi odottamaan tuomiota, Keto-Huovinen jatkaa.
Aiemmin julkisuudessa on kerrottu tapauksista, joissa vakavista rikoksista epäilty tai tuomittu henkilö on päässyt vapaaksi odottamaan asian lopullista käsittelyä ja syyllistynyt tänä aikana uusiin rikoksiin tai kadonnut viranomaisten tavoittamattomiin.
Tapaukset ovat herättäneet keskustelua siitä, millaisia seurauksia tutkintavankeudesta vapauttamisella voi olla erityisesti silloin, kun kyse on poikkeuksellisen vakavista rikosepäilyistä.
– Edellä mainitut tapaukset ovat konkreettisia, mutta eivät ainutkertaisia esimerkkejä ratkaisun seurauksista. Vangitseminen ei tietenkään saa olla mielivaltaista, eikä se ole sitä aiemminkaan ollut. Myös ylitörkeiden rikosten osalta on huomioitu niin yleiset edellytykset kuin pakkokeinojen käyttöä rajoittavat yleiset periaatteet. Ylitörkeidenkin rikosten osalta on siis aina arvioitu muun muassa sitä, ettei vangitseminen ole kohtuutonta ja näin tehdään myös jatkossa, Keto-Huovinen jatkaa.
Ehdotetuissa muutoksissa poistetaan tuomioistuinkäytännön valossa ongelmallinen kohta ja otetaan käyttöön uusi turvallisuusperuste, joka mahdollistaa vangitsemisen erityisen vakavissa rikoksissa, jos epäilty voi olla vaaraksi muille.
Samalla korostetaan, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus säilyvät keskeisinä vangitsemisen perusteina ja vakavimmissa rikoksissa ne voivat itsessään riittää vahvaksi perusteeksi.
– Näiden muutosten seurauksena viranomaisilla on vastaisuudessa paremmat mahdollisuudet pitää vakavien rikosten tekijät tarpeen tullen vangittuina, jolloin he eivät aiheuta vaaraa muille ihmisille eivätkä voi välttää oikeudenkäyntiä tai pakoilla rikoksesta seuraavaa rangaistusta, Keto-Huovinen päättää.