Vanhat, kummallisetkin asetelmat kokevat muodonmuutoksia, kunhan siihen löytyy hyvät perusteet – yllätyksellisyyden ohessa. Teollisuuden palkansaajat julkaisi keväällä 2024 tutkimusraportin, jonka nimi oli Missä mennään, Eteläranta? Se analysoi työnantajapuolen toimintaa työmarkkinoiden murroksessa.
Raportissa tohtori, dosentti Maiju Wuokko harmitteli, että Suomen Yrittäjät jäi tarkastelun ulkopuolelle, koska ne eivät lukeudu varsinaisiin työnantajajärjestöihin.
”Yrittäjäjärjestö ansaitsisi kuitenkin oman analyysinsa, koska se ottaa vahvasti kantaa työmarkkinapolitiikasta käytävään keskusteluun omine näkemyksineen”, Wuokko kirjoitti.
Alkoi työ, jonka tavoitteena oli kaataa perinteinen työmarkkinapöytä, josta muut järjestöt ovat välillä hartiavoimin pitäneet yrittäjiä sivussa. Työ tuotti tuloksia. Keskitettyjä ei enää tehdä, ja suomalainen korporatismi on muuttanut olennaisesti muotoaan. Järjestöt eivät enää sanele hallitukselle ja eduskunnalle, miten työmarkkinoita pitää kehittää. Työn liike kertoo yrittäjäjärjestön työmarkkinapoliittisen ajattelun kehityksestä ja toiminnasta läpi järjestön 30-vuotisen historian.
”Suomen Yrittäjät ei ole ollut vain muutoksen seuraaja, vaan aktiivinen toimija. Järjestö on vaikuttanut hallituksiin, eduskuntaan ja muihin elinkeinojärjestöihin ja myös Etelärantaan, jonka linja on vuosien varrella muuttunut huomattavasti”, kirjoittaa Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kirjan alkusanoissa.
Suomen Yrittäjät ryhtyi koko tämän valtarakenteen haastajaksi. Ensin järjestö yritti muuttaa järjestelmää moninapaisemmaksi pyrkimällä tasaveroisena osapuolena mukaan työmarkkinaneuvotteluihin. Kun vallan kabinettien ovet eivät sinnikkäästä kolkuttelusta huolimatta auenneet, SY herkesi tähyämästä tupo-pöytiin ja alkoi sen sijaan romuttaa koko järjestelmää.
Perinteisessä suomalaisessa työmarkkinatutkimuksessa ja -historiassa Suomen Yrittäjät on jäänyt paljolti katveeseen. Koska SY on ollut työmarkkinajärjestelmän ulkokehällä, se on saanut vähemmän huomiota kuin perinteiset työnantaja- tai palkansaajapuolen järjestöt.
Ensin Juha Sipilän, sitten Petteri Orpon hallitus
Vuoden 2015 lopulla Suomen Yrittäjien toimistossa juhlittiin. Yrittäjätaustaisen pääministerin, keskustan Juha Sipilän hallituksen ohjelma oli julkistettu. Ohjelma sisälsi useita yrittäjien tavoitteita.
Tärkein oli lisätä yritysten mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen eli työnteon ehdoista päättämiseen työpaikoilla. Kaikille työmarkkina-asioita seuranneille oli ilmeistä, että paikallisen sopimisen uudistusta koskeviin kirjauksiin täytyi liittyä SY:n myötävaikutusta. Kukaan muu ei ajanut niitä muodossa, joka hallitusohjelmaan omaksuttiin. Kyse oli järisyttävästä läpimurrosta.
Nelisen kymmentä vuotta sitten yrittäjien etujärjestön toimitusjohtaja Waldemar Bühler tuskaili: ”Ei voi olla oikein, että kaksi sopii kolmatta kuulematta.”
Ja vielä neljä vuotta sitten liiton puheenjohtaja Petri Salminen joutui kertaamaan: ”Yrittäjät ei ole järjestäytymistä tai järjestäytymisvapautta vastaan, kuten ei myöskään työntekijöitä vastaan. Yrittäjät vastustaa järjestelmää, jossa suuri osa järjestäytymisvapauttaan käyttävistä suljetaan sopimis- ja neuvottelumahdollisuuksien ulkopuolelle itseään koskevissa asioissa.”
Yrittäjien ja ammattiyhdistysliikkeen vastakohta-asetelmat olivat menneet liian kroonisiksi. Työelämän vapauttamisesta oli tullut eräänlainen asemasota, jossa osapuolet eivät halunneet tinkiä ammoisina aikoina kivettyneiksi muodostuneista kuvioista. Suomen Yrittäjät hermostutti vanhoja kuvioita.
Ratkaiseva käänne taistossa koitti keväällä 2023. Tuolloin valtaan nousi kokoomuksen Petteri Orpon oikeistohallitus. Se lupasi ohjelmassaan uudistaa lainsäädäntöä yritystasolla tapahtuvan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämiseksi. Hallituksen tahtotila on, että paikallinen sopiminen on yhdenvertaisesti mahdollista kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustusjärjestelmä yrityksessä on.
Järjestön 30-vuotinen sota ei ole ollut turha, mutta karmeata on näitä vapautuksen vuosikymmeniä kerratessaan kuvitella, mitä tapahtuu jos ay-liike pääsee vanhaan tapaan sanelemaan tulevan hallituksen ja eduskunnan suhtautumista yrittäjiin. Peruuntuvatko uudistukset, säilyttävätkö yrittäjät äänivaltansa heitä koskevissa asioissa ja paisuuko julkisen valtakoneiston rasvakerros entisestään?
Maiju Wuokko: Työn liike. Suomen Yrittäjien tie työmarkkinapolitiikan ytimeen. Siltala 2026.