Varttuneempia työntekijöitä ei saa unohtaa työmarkkinoilla, kirjoittaa kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru Aamulehden mielipidekirjoituksessaan.
– Varttuneemmilla on kokemuksen tuomaa harkintakykyä ja hiljaista tietoa, jota ei ole mahdollista saada kirjoista. Hyvässä työyhteisössä osataan hyödyntää sekä nuorien että varttuneempien vahvuuksia. Ihannetilanteessa nuoret oppivat varttuneemmilta ja varttuneemmat nuorilta. Se on myös työyhteisön etu, Kiuru kirjoittaa.
– Yhä harvempi on samassa tehtävässä tai edes samalla alalla koko työuransa ajan. Moni varttuneempi kouluttautuu kokonaan uudelle alalle. Silloin tiedollisessa osaamisessa ei ole eroja nuoriin vastavalmistuneisiin verrattuna.
Kiuru kertoo kohdanneensa tapauksia, jossa yli 50-vuotiaat hakijat ovat olleet pätevyydestään ja kokemuksestaan huolimatta huonommassa asemassa kuin nuoremmat hakijat.
– Pienellä riskillä tokaisin kahvitauolla, että (Gustaf) Mannerheim oli 72-vuotias talvisodan syttyessä. Lopulta paras valittiin. Jälkeenpäin selvitin, että rekrytointi oli onnistunut hyvin, Kiuru kirjoittaa eräästä tapauksesta.
Kiuru peräänkuuluttaa pidempiä ja joustavampia työuria. Rekrytointien ikäjakaumat voivat paljastaa työyhteisön piiloarvot, kokoomusedustaja kirjoittaa.
– Työuria pitäisi pidentää alusta ja lopusta. Joustavuus työajoissa ja tehtävissä ovat tärkeitä kaikille. Joustot eivät aina ole mahdollisia, mutta usein ongelma on kuitenkin asenteissa. Ruuhkavuosien aikana tarvitaan joustoja eri syistä kuin esimerkiksi yli 60-vuotiailla.
– Työyhteisön piiloarvot voivat paljastua, jos tarkastellaan yli 50-vuotiaiden rekrytoitujen ja vakinaistettujen määrää viimeisen vuoden ajalta. Kunnat ja valtio voisivat näyttää useammin hyvää esimerkkiä. Monella alalla on vakava työvoimapula. Suomella ei ole varaa jättää kokeneempien osaamista käyttämättä, Kiuru päättää.