Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä pohtii julkisessa päiväkirjassaan, että yksi käsite nousee yli muiden, kun julkisen sektorin uudistamista verrataan hänen aikaisempaan kokemukseensa. Tuo käsite on polkuriippuvuus.
– Polkuriippuvuudella tarkoitetaan kehitystä, jossa systeemin aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin, hän avaa.
Nämä valinnat voivat olla joko mahdollistavia tai rajaavia.
– Päätökset voivat olla myös alitajuntaisia tai kuvitteellisia. ”Sitä paitsi siitä tulisi kauhea meteli”, tai ”tuo on hyvä ajatus, tehdään siitä uusi hanke vanhan päälle”, kokoomusedustaja antaa esimerkkeinä.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen valinnat ovat olleet leimallisesti rajaavia, kirjoittaa Aalto-Setälä. Ne hankaloittavat niin asioiden näkemistä uudella tavalla kuin uudistusten toteuttamistakin.
– Jos uudistamme maata vanhan rakennelman päälle kompromissein ja lisähankkein, perusongelma hautautuu edelleen kaiken alle ja maksoittuu. Liikkumattomuus ei ole vain yksilöiden painonhallintaongelma. Terve yhteiskunta liikkuu, kehittyy ja uskaltaa yrittää uutta, hän toteaa.
– Ikääntyvä, velkainen Suomi tarvitsee rahoituksekseen merkittävästi lisää yrityksiä, kasvua ja työpaikkoja. Kaikessa ei valtion tarvitse olla mukana, hän muistuttaa.