Suomen talous on taantumassa. Valtio ottaa velkaa odotettua enemmän. Hyvinvointialueiden ja kuntien alijäämät uhkaavat paisua.
Heikon suhdannetilanteen myötä julkisen talouden suunnanmuutos on osoittautumassa odotettuakin vaikeammaksi.
Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö julkaisivat tiistaina synkkiä lukuja Suomen taloudesta.
Kummankin ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 0,5 prosenttia. Ensi vuoden osalta valtiovarainministeriö ennustaa 0,7 prosentin kasvua, mutta Suomen Pankki 0,2 prosentin laskua.
Talouden toipumista rajoittaa myös investointien huomattava supistuminen. Heikon suhdannetilanteen vuoksi työttömyysaste nousee tilapäisesti.
Inflaation sen sijaan odotetaan hidastuvan ja korkojen kääntyvän laskuun ensi vuonna.
Tämä on kansantalouden iso kuva joulukuussa 2023.
– Ei ole lainkaan liioittelua sanoa, että Suomi on vaarallisesti velkaantuva hyvinvointiyhteiskunta, taloustilannetta arvioi kansanedustaja Ville Valkonen (kok.).
Valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtajana toimiva Valkonen muistuttaa, että Suomen ongelma on ennen kaikkea julkisen talouden pitkäaikainen krooninen alijäämä, joka on jatkunut 15 vuotta.
Valtiontalous ei ole kertaakaan ollut ylijäämäinen vuoden 2008 jälkeen.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomen julkisen talouden tilanne on kääntymässä heikompaan.
Heikko talouskehitys yhdistettynä ripeään menojen kasvuun pitävät julkisyhteisöt sitkeästi alijäämäisinä.
Suomi on joutumassa ensi vuonna Euroopan komission liiallisen alijäämän menettelyyn.
– Näyttää siltä, että velkaantuminen kiihtyy. Olemme yksi harvoja euromaita, jonka velkasuhde kasvaa. Ja ensi vuonna me myös rikomme liiallisen alijäämän menettelyn kriteerejä. Ei ole lainkaan synkistelyä todeta, että nyt ollaan vaarallisissa vesissä. Jos polku ei parane, tämä tie tulee johtamaan jonkinlaiseen kriisitilanteeseen, Valkonen arvioi.
Valtiovarainministeriön mukaan valtionhallinnon alijäämä pysyy mittavana tulevina vuosina, eikä kunnissa tai hyvinvointialueillakaan ole odotettavissa alijäämien oikenemista.
Taustalla on kolme suurta haastetta, joista merkittävin on väestörakenteen muutos. Tilastokeskuksen mukaan työikäisen (15-64-vuotiaiden) väestön määrä väheni vuosien 2010-2020 aikana 136000 henkilöllä.
Toinen merkittävä haaste on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Julkisyhteisöjen alijäämän arvioidaan olevan 2,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tänä vuonna. Alijäämä kasvaa ensi vuonna 3,5 prosenttiin yhtäältä hitaan verotulojen kasvun ja toisaalta nopean menojen kasvun johdosta.
Kolmantena haasteena ovat päivittämättä jääneet kansantalouden rakenteet, jotka näkyvät erityisesti työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa.
Lisäksi Suomen ulkoinen toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti muun muassa Ukrainan sodan myötä.
– Hallitusohjelmaa tehdessä oli tiedossa, että haasteet ovat isoja. Tilannekuva on nyt entisestään synkistynyt mutta ei keskeisesti muuttunut. Julkisen sektorin saaminen aidosti kestävälle polulle tulee edellyttämään entistä isompia toimenpiteitä, Valkonen arvioi.
– Tästä ei tulla selviämään ilman, että tietyllä tavalla arvioidaan uusiksi, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa. Tämä on niin suuri haaste. Aivan yhtä tärkeää on, että kansantalouden moottori – esimerkiksi niin työmarkkinat kuin sosiaaliturva – saadaan uudistettua tämän maailman vaatimuksia vastaaviksi, hän jatkaa.
Valkosen mukaan tilanne edellyttää, että hallitusohjelman talous- ja sopeutustoimet saadaan toimeenpantua täysimääräisesti ja tehokkaasti. Lisäksi työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan uudistuksia pitää vauhdittaa.
Valtiovarainministeriö on suosittanut julkisen talouden vahvistamista yhdeksällä miljardilla eurolla kahden vaalikauden aikana.
Tällä hetkellä valtiontalouden alijäämä kasvaa ennen kaikkea korkomenojen nousun ja hyvinvointialueiden menokasvun seurauksena.
Marraskuussa selvisi, että sote-uudistuksen siirtolaskelmien takia kuntien valtionosuuksiin tulee ylimääräinen yli 400 miljoonan euron lisäleikkaus, jonka hallitus on päättänyt jaksottaa vuosille 2025-2027.
Valkonen muistuttaa, että hallituksella on kaksi haastetta ensi kevääseen liittyen: kehyshaaste ja julkisen talouden tasapainohaaste.
Hän arvioi, että ensi keväänä uusia menoleikkauksia on löydettävä satojen miljoonien eurojen arvosta, koska hyvinvointialueiden menot kasvavat ennakoitua nopeammin ja päälle tulee vielä kuntien valtionosuuksien pienenemisen kompensointi.
– Tämänhetkinen arvioni on, että uusia menoleikkauksia on pakko löytää arviolta 500-800 miljoonaa euroa, jotta pysytään edes menokehyksissä. Se on pakko hoitaa pelkästään menoleikkauksilla, koska se koskettaa menokehystä. Sopeutus on järkevää tehdä hallitusti osissa ja pitkällä aikavälillä. Sitten velka-asteeseen voidaan tarvita vielä toinen mokoma tulopuolta, Valkonen havainnollistaa mittakaavaa. (juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Julkinen keskustelu veronkiristyksistä on vähitellen käynnistynyt synkentyvien talousuutisten keskellä.
RKP:n puheenjohtajan, opetusministeri Anna-Maja Henrikssonin mukaan hallituksen tulee keskustella myös verotuksesta, mikäli lisäsopeuttamiskysymykset nousevat talven ja kevään aikana pöydälle.
Valkosen mukaan kokoomukselle veronkorotukset ovat viimesijainen vaihtoehto sen jälkeen, kun kaikki muut työkalut on käyty läpi.
– Toistaiseksi mitään päätöksiä ei ole tehty. Ainakin itse näen täysin mahdottomana, että työn ja yrittämisen verotusta kiristettäisiin kokonaisuudessaan, koska Suomi tarvitsee työtä ja toimeliaisuutta. Kaikki mahdolliset keinot muilta osin hallitus joutuu varmasti käymään läpi, Valkonen toteaa.
– Kaikkein vähiten haitallista verotusta on tietenkin haittojen ja kulutuksen verotus. Tämä on ollut kokoomuksen pitkän linjan veropoliittinen lähtökohta. Jos kiristyksiä jouduttaisiin tekemään, niin mahdollisimman pieniä kantamuutoksia mahdollisimman laajaan veropohjaan. Nämä ovat sellaisia periaatteita, josta voidaan lähteä tarkastelemaan, Valkonen linjaa.
Valkosen mielestä oleellista on antaa valtiovarainministeriön tehdä valmistelut huolella. Päätösten aika on ensi kevään kehysriihen yhteydessä.
– Valtiovarainministeriön ensi kevään ennuste pitää vielä katsoa, ennen kuin mittakaavapäätöstä voidaan tehdä. Ilmiselvää on, että näin suurena hyvinvointiyhteiskunta ei tule kestämään.
Hallitusohjelmassa on linjattu, että kokonaisveroaste ei nouse. Valtiovarainministeriö on arvioinut kokonaisveroasteen eri syistä alenevan vuodesta 2022 (42,9 prosenttia) vuoteen 2027 (40,0 prosenttia) noin kolmella prosenttiyksiköllä. Tämä vähentäisi verokertymää arviolta noin yhdeksän miljardia euroa.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on viestittänyt, että Suomen talouden alijäämä on niin suuri, että lisäsopeutuksia tullaan tarvitsemaan. Orpo ei ole sulkenut pois veronkiristyksiäkään.
Myös perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on todennut, että sopeutustarpeet ovat niin suuria, että leikkausten lisäksi hallituksen pitää tarkastella verotusta. Talouselämän haastattelussa hän väläytti yhtenä mahdollisena työkaluna ruoan arvonlisäveron nostoa.
– Kokoomus ei rajaa etukäteen yhtään mitään työkalupakista pois, kun on näin vakavasta asiasta kyse, paitsi työn ja yrittämisen verotuksen kiristämisen. Se on niin haitallista toimeliaisuudelle, että siihen ei pidä koskea, Valkonen kommentoi Purran avausta.
Valtiovarainministeriö tiedotti viime viikolla, että valtio ottaa tänä vuonna velkaa yhteensä 14,4 miljardia euroa. Ensi vuonna lisävelkaa otetaan talousarvion mukaan 11,5 miljardia euroa.
– Velkapotti lähestyy jo hallitsematonta kierrettä. Ja velka on pysyvää. Se on vielä meidän lastemme työuran keskivaiheilla niskassa. Velkaantumisasteen on pakko kääntyä, muuten ollaan matkalla kriisiin, Valkonen muistuttaa.
Hän korostaa, että yksikään poliitikko ei voi enää ajatella, että Suomella olisi mahdollisuuksia kasvattaa nettomääräisesti julkisia menoja.
Positiivisena asiana Valkonen mainitsee panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI). Valkonen iloitsee siitä, että kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet nostamaan Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot neljään prosenttiin bkt:sta vuoteen 2030 mennessä.
– Se tarkoittaa merkittäviä lähes 300 miljoonan lisäpanostuksia joka vuosi vuoteen 2030 asti. Se edellyttää, että myös yrityskenttä panostaa siihen. Pelkällä julkisella rahalla ei tulla tavoitteeseen pääsemään.
Puhtaan siirtymän investointeihin liittyy Valkosen mukaan myös suuri positiivinen mahdollisuus.
Esimerkiksi vetytalouden investointiprojekteja on vireillä noin 15 miljardin euron edestä eri puolille Suomea.
– Puhdas siirtymä on iso kokonaisuus, johon liittyy positiivinen näkymä. Siellä on valtava määrä realistisia investointihankkeita. Jos tässä kisassa pärjätään, se voi olla positiivinen lisäys investointitasoomme, joka on jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen. Jos puhdas siirtymä lähtisi vetämään, voisimme päästä vähän helpommalla talouden sopeuttamisurakasta, Valkonen toteaa.
Hän muistuttaa, ettei puhdasta siirtymää pidä ajatella julkisesti rahoitettavana tai tuotettavana hyödykkeenä.
– Se on bisnestä, johon pitää löytyä varat yksityiseltä sektorilta. Julkinen sektori asettaa sille pelisäännöt, esimerkiksi päästökaupan, ympäristölupien ja hiilineutraalisuustavoitteiden osalta. Kyllä globaaleilla markkinoilla rahaa on, jos pelisäännöt ovat kunnossa.
Valkonen toivoo taloudelle piristysruisketta myös työperäisestä maahanmuutosta.
Viime vuonna Maahanmuuttovirastoon jätettiin ennätysmäärä, lähes 21000 työperusteista oleskelulupahakemusta. Valkonen mainitsee ennen kaikkea luvitusprosessin vauhdittamisen.
– Työperäinen maahanmuutto täytyisi saada pysyvästi korkeammalle tasolle. Olisi tärkeää saada nimenomaan osaavaa, koulutettua, ulkomaista työvoimaa tänne.