Yhdysvaltain Pohjois-Carolinan Charlottesta kotoisin oleva Travis Jeppesen on tiettävästi ensimmäinen amerikkalainen, joka on opiskellut pohjoiskorealaisessa yliopistossa. Jeppesen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan ”See you Again in Pyongyang: A Journey Into Kim Jong Un’s North Korea”, joka on juuri julkaistu.
Jeppesen kertoo kirjassaan kohtaamistaan sulkeutuneen valtion erikoisuuksista. Hän oli aiemmin käynyt Pohjois-Koreassa lyhyillä vierailuilla. Tällä kertaa Tongil Tours -niminen yhtiö oli järjestänyt hänelle mahdollisuuden opiskella korean kieltä autenttisissa oloissa Pohjois-Koreassa kuukauden ajan.
Vierailunsa jokaisena aamuna kello viideltä Pjongjangissa alettiin soittaa instrumentaaliversiota Kim Il-sungin kunniaksi tehdystä sävelmästä. Jeppesenille selvisi, että pjongjangilaiset herätetään näin joka aamu.
”Se oli hyvin, hyvin vainoavaa ja outoa. Se oli kuin jostain David Lynchin elokuvasta. Se on yksi asioista, jotka muistuttavat, että ’Rakas johtaja’ on kanssasi joka hetki”, Jeppesen kertoo New York Postille.
”Nuuskivia naapureita, joilla on virallinen asema”
Hänen mukaansa kalvavaa on myös, että jokaisella asunnolla oli virallinen urkkija – yleensä keski-ikäinen tai vanhempi nainen, jota kutsuttiin inminbanjangiksi. Tämän henkilön tehtävänä on tietää asukkaista kaikki ja raportoida tiedot hallinnolle.
”Hänen vahtiva silmänsä seuraa kaikki menemiset ja tulemiset pienintä yksityiskohtaa myöten. Hyvä inminbanjang tietää tarkalleen, kuinka monta syömätikkua ja lusikkaa kunkin perheen keittiössä on. Inminbanjang on siis nuuskiva naapuri, jolla virallinen asema.”
Pohjoiskorealaiset ovat Jeppesenin mukaan saaneet kuitenkin myös vapauksia esimerkiksi vaatetuksen suhteen. Aiemmin pohjoiskorealaisten yllä näki vain lähinnä univormuja.
Jeppesenin mukaan pohjoiskorealaiset hyödyntävät ulkomaalaista mediaa ja tietävät ulkomaailmasta ”enemmän kuin monet luulevat”.
”Karmivaa, kun kukaan ei tarkkaillutkaan”
Jeppesen kuvaa matkakokemustaan “psykologisesti hyvin vaikeaksi ja stressaavaksi”. Erityisen raskaana hän koki, että ulkomaalaisena hänen liikkeitään seurattiin herkeämättä.
”Siinä oli outoja sivuvaikutuksia. Oli hetkiä, jolloin olin yksin ja kukaan ei tarkkaillut minua. Mutta silloin oloni oli karmaiseva, koska en ollut tottunut siihen, ettei kukaan tarkkaillut.”
Kaikkein stressaavinta kuitenkin oli, että Jeppesenillä ei ollut mahdollisuuksia olla yhteydessä kotona oleviin läheisiinsä.
”En ostanut ulkomaalaisille tarkoitettua SIM-korttia, jolla olisi päässyt internetiin. En halunnut, että sähköpostiani vakoillaan.”
