Suomen parlamentaarisesti sovittu velkajarru ei välttämättä olekaan niin raju, kuin julkisessa keskustelussa on totuttu väittämään.
Velkajarrun tavoitteena on, että julkistalouden alijäämä olisi vuonna 2031 korkeintaan 2–2,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Käytännössä se tarkoittaa ensi vaalikaudella 8–11 miljardin euron sopeutuksia.
Velkajarrusopimuksessa ovat tällä hetkellä mukana kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa ja Liike Nytiä lukuun ottamatta. Näiden puolueiden mukaan sopeutustavoite on poliittisesti mahdoton.
Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto muistutti kuitenkin sunnuntaina viestipalvelu X:ssä, että velkajarru ei ole kovinkaan poikkeuksellinen.
– Suomen velkajarru vastaa mittaluokassaan [kansainvälisen valuuttarahaston] IMF:n tyypillistä ohjelmaa, Murto sanoo.
IMF:n lainaohjelmissa rahasto tarjoaa maksuvaikeuksissa olevalle maalle tilapäistä rahoitusta. Vastineena maa sitoutuu IMF:n kanssa suunniteltuun talouspoliittiseen ohjelmaan ja rakenteellisiin uudistuksiin.
Murron mukaan IMF:n tavanomaisissa etupainotteisissa ohjelmissa tavoiteltiin mediaanina 4,8 prosentin bruttokansantuotteen sopeutusta kolmessa vuodessa. Käytännössä tätä ei saavutettu, vaan toteuma jäi 3,3 prosenttiin.
Suurimmillaan tavoitteet ovat olleet noin 6,5 prosenttia, pienimmillään hieman vajaat kaksi prosenttia.
– Mittareissa eroa, mutta mittakaava sama, Murto tiivistää.
Murton näkemysen jakaa myös ekonomisti Juhana Vartiainen. Hän muistuttaakin, että vastaava sopeutus toteutettiin myös Paavo Lipposen pääministerikaudella.
Vartiainen suhtautuukin optimistisesti velkajarrun pitämiseen.
– Ei tämä niin kummoinen katastrofi ole, hän päättää.