Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Britannian viranomaiset toivoivat voivansa kannustaa saksalaisia demokraatteja vastarintaan Adolf Hitleriä vastaan, mutta havaitsivat sen pian toivottomaksi.
– Mitä liberaaleja arvoja yksittäiset saksalaiset kenties yksityisesti kannattivatkin, mitään vakavasti otettavaa liikettä demokratian puolesta ei ollut olemassa, nimekäs brittiläinen propaganda-asiantuntija Peter Pomerantsev toteaa Foreign Affairs -lehdessä.
Pari vuotta sodan alkamisen jälkeen Britannia alkoi soveltaa pragmaattisempaa lähestymistapaa keskittämällä viestintäponnistelunsa Saksan asevoimien ja natsipuolueen välisiin erimielisyyksiin, Berliinin ja sen liittolaisten välisiin jännitteisiin sekä tavallisten saksalaisten byrokraatteja kohtaan tuntemaan kiukkuun.
Vaikka ulkomaisten radiokanavien kuuntelu oli natsi-Saksassa kiellettyä, vuoteen 1943 mennessä brittiläiset propaganda-asemat olivat tiettävästi nousseet Münchenin kuunneltuimpien joukkoon.
– Asemien välittämät yksityiskohdat sotilaiden elämästä ja likaiset tiedot natsien sisäisestä korruptiosta olivat niin rankkoja, että natsijohtajat epäilivät vuotoja eliitin sisältä, mikä johti vainoharhaisuuteen ja pidätyksiin, Pomerantsev huomauttaa.
Peter Pomerantsev on neuvosto-Ukrainassa syntynyt britti, jonka perhe muutti Britanniaan hänen ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen.
Heikkouden hetket hyödynnettävä
Ukrainan läntisten tukijoiden kannattaisi Pomerantsevin mielestä ottaa nyt mallia Britannian 80 vuoden takaisesta lähestymistavasta. Vaikka Kremlin valheiden torjuminen on viisas investointi tulevaisuuteen, Venäjän sotakoneiston aktiivinen heikentäminen edellyttää hänen mukaansa kohdennetumpia viestintätoimia.
Otollinen hetki olisi ollut esimerkiksi Ukrainan Kurskin suunnalla aloittaman, yllättävän menestykselliseksi osoittautuneen yllätyshyökkäyksen ja sen eri puolilla Venäjää laukaiseman sokkivaikutuksen yhteydessä.
Viestintää kannattaisi Pomerantsevin mukaan kohdentaa muun muassa Venäjän armeijalle ja sotilaiden perheille.
– Kuvitelkaa, että Ukraina ja sen liittolaiset olisivat äskettäisen Kurskin operaation aikana perustaneet venäläisille sotilaille ja heidän perheilleen suunnatun merkittävän viestintäkanavan samaan tapaan kuin Britannian radiolähetykset saksalaissotilaille toisen maailmansodan aikana. Sitä olisi voitu käyttää moraalin alentamiseen ja loikkauksiin yllyttämiseen paniikin hetkellä, hän sanoo.
Toinen painopiste voisi olla väestön pitkäaikaisissa huolenaiheissa, kuten terveydenhuollossa ja taloudessa. Olennaista olisi heikentää Kremlin yksipuolista määräysvaltaa siihen, mitä ihmiset sanovat ja tekevät, ja siten kasvattaa [Vladimir] Putinin aggressiivisen politiikan sisäisiä kustannuksia.
– Ukrainan liittolaisilla ei ole varaa hukata seuraavaa kertaa, kun Venäjän propagandajärjestelmä joutuu sekasortoon, kun sen näennäinen täydellinen hallinta lipeää ja paljastaa sen taustalla olevan epäpätevyyden ja apatian, Pomerantsev painottaa.