Venäjällä järjestetään maaliskuussa 2024 presidentinvaalit, joiden arvioidaan olevan vapaan demokratian entistäkin räikeämpi irvikuva. Samaan aikaan Venäjän tiedustelupalvelujen uskotaan valmistautuvan vaikuttamaan vaaleihin lukuisissa länsimaissa. Yhdysvaltain presidentinvaalit ensi marraskuussa ovat erityisen kriittinen kohde.
– On aika antaa (Vladimir) Putinin maistaa omaa lääkettään. Ei ole mitään syytä, miksi meidän pitäisi sallia hänen saavuttaa noin vain voitto itse orkestroimassaan surkeassa demokratiaparodiassa, tutkijat Ivana Stradner ja Dalibor Rohac sanovat brittiläisessä The Telegraph -lehdessä.
Kreml aikoo heidän mukaansa syyttää länttä sekaantumisesta Venäjän vaaleihin, joten miksi jättää tilaisuus hyödyntämättä.
– Kylmän sodan aikana Yhdysvallat horjutti Neuvostoliittoa pehmeän vaikuttamisen, kuten jazz-musiikin, rockin ja modernin taiteen avulla. Nationalismin noustua Venäjällä sellainen ei enää onnistu. Sen sijaan meidän olisi vedottava kansallismielisiin tunteisiin ja muistutettava venäläisiä siitä, että juuri Putin varasti Venäjän suuruuden ja teki maasta kansainvälisen politiikan paarian, he toteavat.
Ivana Stradner toimii tutkijana yhdysvaltalaisessa Foundation for Defense of Democracies -ajatushautomossa ja Dalibor Rohac American Enterprise -instituutissa.
Riski itsevaltiaalle
Jopa Putinin kaltaiselle itsevaltiaalle vaalit ovat Stradnerin ja Rohacin mukaan aito riski, sillä ne edellyttävät kansalaisten suostumista prosessiin, jonka he tunnistavat sisimmässään vilpilliseksi.
– Sellaisena ne tarjoavat myös tilaisuuden julkisivun murtamiseen ja levottomuuden lietsomiseen. Venäjällä on äänestäjäryhmiä, jotka eivät ole tyytyväisiä sodan kulkuun: sotilaiden äitejä, sellaisten etnisten ryhmien jäseniä, joita liikekannallepanoaallot ovat kuormittaneet suhteettomasti, ja niitä, jotka pelkäävät armahdettujen rikollisten paluuta rintamalta, tutkijat sanovat.
– Ei voi tietää, nousevatko venäläiset sankoin joukoin Putinia vastaan tai milloin niin tapahtuu. Vuoden 2010 arabikevättäkään ei käynnistänyt mikään ylevä poliittinen ohjelma. Lännen on siis täysin perusteltua tunnistaa ja syventää sisäistä kitkaa aiheuttavia kysymyksiä Venäjällä, he toteavat.
– Vaikka venäläiset säilyttäisivät entisen perustasoisen uskollisuutensa hallitsijaansa kohtaan, heidän kääntämisensä eliittiä vastaan saattaa riittää aiheuttamaan levottomuutta, joka sitoo Putinia ja kenties jopa synnyttää laajemman, hallintoa vastaan kohdistuvan vyöryn.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ei voi Stradnerin ja Rohacin mukaan päättyä kestävään rauhaan ennen kuin Kreml on luopunut äärimmäisistä sotilaallisista tavoitteistaan, mitä Putinin aikana tuskin tapahtuu.
– Vaikka ukrainalaisilla sen enempää kuin lännelläkään ei ole keinoja saada aikaan vallanvaihdosta Moskovassa sotilaallisin keinoin, niillä on runsaasti välineitä järjestelmän hyväksyttävyyden
murentamiseksi – erityisesti silloin, kun avautuu itsevaltaisten pelleilyvaalien kaltaisia tilaisuuksia, he sanovat.
– Itsevaltaiset järjestelmät ovat loppujen lopuksi kuin marmoria: kovia, mutta hauraita ja huokoisia. Ei ole mitään syytä, miksi Ukraina ja länsi eivät voisi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen.