Kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2015 saanut venäjänkielinen valkovenäläinen kirjailija, Berliinissä maanpaossa asuva Svetlana Aleksijevitš toteaa El Paísin haastattelussa, että hän oli väärässä kirjoittaessaan vuonna 2013 julkaistussa teoksessaan Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia, että imperiumi oli romahtamassa.
Muut maailman ilmiöt ylläpitävät imperialismia ja autoritarismia hengissä entisen Neuvostoliiton alueella.
– [M]utta nyt laajempi prosessi on käynnissä. Syvä Venäjä ja Syvä Amerikka ovat nousseet ja demokratia vetäytyy kaikkialla maailmassa.
Samaten hän hautasi samaisessa teoksessaan neuvostoihmisen eli homo sovieticuksen liian aikaisin.
– [K]oska Homo Sovieticus ei ole kuollut; hän on Kremlissä, ja taistelemassa ja ampumassa Ukrainassa.
”Nyt ukrainalaiset ja valkovenäläiset ovat epätoivoisia”
Aleksijevitšin mukaan ”ihmiset tarvitsevat nyt uusia vastauksia”.
– [Sodan] kahtena ensimmäisenä vuonna ukrainalaiset toivoivat, että Amerikka auttaisi heitä voittamaan, ja me toivoimme, että [Valko-Venäjän diktaattori Aleksandr] Lukašenko kaatuisi ja me voisimme palata maahamme ja tehdä sitä, mitä emme viime vuosisadalla saaneet tehdä. Mutta se ei mennyt niin. Nyt ukrainalaiset ja valkovenäläiset ovat epätoivoisia.
– Valko-Venäjä on nyt miehitetty maa, jossa on venäläisjoukkoja, lentokoneita ja varuskuntia; siellä on venäläisiä sotilassairaaloita ja panssarivaunuvarikkoja — maa, josta venäläiset voivat hetkenä minä hyvänsä pyrkiä Ukrainaa tuoreilla joukoillaan, Aleksijevitš toteaa ja jatkaa:
– Tämä kaikki huomioon ottaen olemme osasyyllisiä hyökkäykseen, mutta ei voi vaatia, että ihmiset tulisivat kadulle miehitetyssä maassa, jossa heidän voidaan tuomita 15 vuodeksi vankeuteen Valko-Venäjän [valko-puna-valkoisen] kansallislipun kantamisesta.
Aleksijevitš on tuttuun tapaansa haastatellut nyt työstämäänsä kirjaansa eri puolilla Eurooppaa maanpaossa eläviä valkovenäläisiä, ukrainalaisia ja venäläisiä. Monen venäjänkielisen intellektuellin tapaan hän jakaa venäläiset ”hyviin” ja ”pahoihin”, joista edeltävät pääasiassa asuvat maanpaossa.
– Olen välillä puhunut ”pahojen venäläisten kanssa”, kuten eräs joka ennen lähtöään rintamalle tuli jättämään Siperiasta asti hyvästit Saksassa asuvalle siskolleen.
Aleksijevitš kertoo, että tämä 52-vuotias mies oli hyvässä kunnossa ja kertoi yhdessä perheen kanssa todetun, että ainoa keino asuntolainan maksamiseksi ja talousvaikeuksien ratkaisemiseksi oli lähettää hänet sotaan.
– Kun kysyin häneltä, värväytyikö hän vain rahan takia, hän sanoi, että hän vihaa hoholeita [venäläisten rasistinen nimitys ukrainalaisista]. ”Minä vihaan heitä, ja siinä kaikki” hän sanoi sen enempää selittämättä. Hän piti venäläissotilaita Ukraina sankareina aivan kuten neuvostosotilaita Afganistanissa ja syytti minua jälkimmäisten herjaamisesta Sinkkipojat-teoksessani.
”Jos poikani ei olisi kaatunut, ukrainalaiset olisivat jo Burjatiassa!”
Aleksijevitš on lähdeaineistossaan törmännyt myös muihin esimerkkeihin, joissa materiaan ja rahaan keskittyvä ajattelu yhdistyy imperialismiin.
– Esimerkiksi kuuntelin [venäläisen] sotavangin ja hänen vaimonsa puhelinkeskustelua, jossa vaimo kertoo miehelleen, että eräs myös Ukrainassa sotiva tuttu, oli lähettänyt tyttärelleen tietokoneen ja lenkkarit, ja muistutti, että heidän tyttärensä on myös aloittamassa koulun ja tarvitsee tabletin.
Eräässä tapauksessa toimittaja oli matkustanut Burjatiaan Siperiaan 6000 kilometrin päähän Ukrainasta puhumaan äidin kanssa, joka oli juuri haudannut Ukrainassa kaatuneen poikansa.
– Äiti alkoi puhua, mutta alkoikin sitten pelätä ja kieltäytyi jatkamaan väittäen, että jos toimittaja kirjoittaisi kaiken ylös, hän ei saisi poikansa kuolemasta korvausta, jolla hän aikoi ostaa asunnon tyttärelleen. Joten hän vain väitti poikansa kaatuneen sankarina, ja jos hän ei olisi kaatunut, ukrainalaiset olisivat jo saavuttaneet Burjatian. Tätä televisio tekee!
Tämä on ero Venäjän ja Valko-Venäjän diktatuurien välillä.
– Valko-Venäjällä Lukašenko ei ostanut väestöä hiljaiseksi; hän pelotteli ne sen sijaan, toteaa Aleksijevitš.
Lukashenko ansaitsee vangitsemalla kansaansa
Tämä rahakeskeisyys ajatteluna tehoaa nyt myös Yhdysvalloissa. Aiemmin länsimaat pyrkivät vapauttamaan Valko-Venäjän poliittisia vankeja diplomatian avulla.
– Sen sijaan [Yhdysvaltojen presidentti Donald] Trump on alkanut osta heitä vapaaksi, ja minun tietääkseni Lukašenko tarttui tähän. ”Maksu etukäteen”. Ja vastineeksi hän sai osia valkovenäläisiin lentokoneisiin, jotka eivät enää lentäneet. Vankiloissa on lähes 2000 vankia ja Lukašnko ei aio vapauttaa heitä kaikkia kerrallaan. Hän haluaa vapauttaa osissa, jotta saisi jokaisesta jotakin. Vielä pahempaa, hän on alkanut vangita uusia ihmisiä — enemmän kuin hän vapauttaa — kuten niitä, jotka auttavat poliittisten vankien perheitä.
Aleksijevitš myöntää tuntevansa paljon vihaa Lukašenkoa ja hänen kumppaneitaan kohtaan, koska hän ei voi palata kotiinsa.
– Mutta uskon, että kaiken tulee mennä lain mukaan ja heidät tulee tuomita Haagissa.
