Naton jäsenmaiden Haagissa tekemä päätös kansallisten puolustusmenojen nostamisesta viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta saattaa Atlantic Council -ajatushautomossa työskentelevän ruotsalaistutkija Erik Brattbergin mukaan olla historiallinen virstanpylväs, mutta se voi myös jäädä tyhjäksi lupaukseksi.
– Kaikki Nato-liittolaiset eivät jaa samaa uhkakuvaa eivätkä yhteistä näkemystä kiireellisyydestä, Brattberg sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Tämä kävi hänen mukaansa selvästi jo huippukokouksen alla, kun Espanja kyseenalaisti viiden prosentin bkt-tavoitteen. Seuraavaksi esimerkiksi Italia ja Belgia saattavat tehdä samankaltaisia irtiottoja, mikä olisi omiaan heikentämään sitoumuksen uskottavuutta.
Myös se, että viiden prosentin bkt-taso on saavutettava vasta vuoteen 2035 mennessä, on Brattbergin mielestä ongelmallista.
– Naton pääsihteeri Mark Rutte on varoittanut, että Venäjä voi uhata suoraan Naton jäsenmaita jo seuraavien 3–5 vuoden kuluessa ryhmitettyään uudelleen armeijansa. Tämän varoituksen pitäisi ohjata liittolaiset toimimaan paljon nopeammin, hän toteaa.
Puolustusliiton eurooppalaisten jäsenmaiden on nyt hänen mukaansa keskityttävä tuottamaan todellisia valmiuksia, joilla voidaan vastata Venäjän kasvavaan uhkaan.
– Tietyt maat ovat tämän jo ymmärtäneet: Puola, Pohjoismaat ja Baltian maat ovat ryhtyneet päättäväisiin toimiin. Toiset kuitenkin laahaavat jäljessä, hän huomauttaa.
Perinteikkäässä brittiläisessä Royal United Services Institute -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Oana Lungescu korostaa, että sotaa käydään suorituskyvyillä, ei luvuilla. Sitä paitsi puolustusmenojen merkittävästä korottamisesta ei tarvitsisi edes keskustella, elleivät useimmat Nato-maat olisi laiminlyöneet puolustustaan vuosikymmenten ajan.
– On suuria puutteita. Tarvitaan vahvemmat maavoimat, tuhansia uusia panssarivaunuja, miljoonia tykistöammuksia, kaukovaikuttamiskykyä ja ilmapuolustuksen viisinkertaistamista ohjus- ja drooniuhan torjumiseksi. Tavoitteeseen sisältyy myös kyberpuolustus, kriisinsietokyky sekä teiden, rautateiden, siltojen ja muun infrastruktuurin kohentaminen vahvistusten nopeuttamiseksi. Lisäksi on kyse sotilaallisesta tuesta Ukrainalle, joka on tällä hetkellä Naton ensimmäinen puolustuslinja, hän toteaa.
Yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon tutkija Sophia Besch pitää sotilasmenojen kasvattamisen 3,5 prosentin osuutta suhteellisen uskottavana, koska sen perustuu suoraan Naton alueellisiin puolustussuunnitelmiin.
– On kuitenkin esitettävä tiettyjä varauksia. Ensinnäkin bkt-pohjaiset tavoitteet horjuvat talouden perustan heiketessä. Liittolaisten keskinäiset kauppasodat eivät myöskään edistä puolustusmenojen kasvua, Besch sanoo.
Venäjän uhkan torjuminen vaatii paitsi rahaa myös strategiaa, hän muistuttaa. Haagin huippukokouksen epäonnistuminen Naton uuden Venäjä-strategian laatimisessa ja Ukrainan jääminen sivuraiteelle paljastavat hänen mukaansa sen, että juhlallinen julistus puolustusmäärärahojen nostosta ei itsessään ratkaise mitään.
