Kun Venäjä pyrkii tiukentamaan sotilaallista otettaan Mustastamerestä, Naton on ukrainalaistutkija Jevgenija Gaberin mielestä aiheellista vahvistaa itäistä sivustaansa ja lisättävä tukeaan sekä Ukrainalle että Turkille.
Venäjän asevoimien harjoitustoiminta miehitetyn Krimin lähivesillä on hänen mukaansa estänyt vapaan merenkulun Mustanmeren pohjois- ja luoteisosissa välillä jopa muutaman kuukauden ajan yhtäjaksoisesti. Tämän seurauksena Ukraina on tosiasiallisesti menettänyt yli 100 000 neliökilometrin laajuisten aluevesiensä ja niiden runsaiden luonnonvarojen hallinnan.
– Tämä ei ole uhannut ainoastaan Ukrainan turvallisuutta, vaan myös Turkin etuja. Venäjä on aina halunnut päästä ”lämpimän veden” merille. Turkki Bosporinsalmen ja Dardanellien portinvartijana on ollut suurin este tämän unelman toteutumiselle Venäjän ja ottomaanien välisistä sodista lähtien, yhdysvaltalaisen Atlantic Council -ajatushautomon ja kanadalaisen Carletonin yliopiston tutkijana toimiva tohtori Gaber toteaa artikkelissaan.
Se, että Turkki sulki salmensa sota-aluksilta sodan alkuvaiheessa, on hänen mukaansa auttanut ehkäisemään sotatoimien eskaloitumisen merellä. Ukrainan toteuttama venäläisen Moskva-risteilijän upottaminen ja pienen mutta strategisesti tärkeän Käärmesaaren vapauttaminen puolestaan vaikeuttivat olennaisesti Venäjän pyrkimyksiä Odessan satamakaupungin valtaamiseksi.
– Venäjän laivasto on kuitenkin edelleen erittäin suorituskykyinen. Asiantuntija-arvioiden mukaan Venäjällä on Mustallamerellä ainakin neljä dieselkäyttöistä sukellusvenettä, kaksi raketein, torpedoin ja risteilyohjuksin varustettua fregattia, kymmenen suurta maihinnousualusta sekä pienempiä vartiolaivoja, hän muistuttaa.
Ei ”venäläistä järveä”
Turkki on reagoinut Venäjän toimiin Mustallamerellä tukemalla yhä ponnekkaammin Ukrainan tulevaa Nato-jäsenyyttä ja tiivistämällä sotilasyhteistyötä puolustustaistelua käyvän maan kanssa.
– Ukraina näyttää olevan ainoa maa, joka kykenee torjumaan Venäjän sotilaallisia ylivaltapyrkimyksiä jopa ilman, että muut kuin alueen Natoon kuuluvat rantavaltiot lisäävät läsnäoloaan siellä, Gaber sanoo.
– Ukrainan erittäin kyvykkäät maavoimat yhdessä Romanian ilmapuolustusjärjestelmien ja Turkin laivaston kanssa muodostaisivat vahvan suojan Venäjän hyökkäyksiä vastaan Naton itäisellä sivustalla. Venäjän viimeaikaiset iskut Ukrainan satamia ja maatalousinfrastruktuuria vastaan Tonavan Romanian vastaisella rannalla pakottavat Nato-liittolaiset tekemään enemmän estääkseen viljavarastojen tuhoamisen ja säilyttääkseen Mustanmeren avoimena merenkululle, hän toteaa.
Minkäänlainen alueelliseen yhteistyöhön perustuva turvallisuusjärjestely, jossa Venäjä olisi osapuolena, ei hänen mukaansa ole enää Turkinkaan näkökulmasta mahdollinen. Presidentti Recep Tayyip Erdogan varoitti jo vuonna 2016, että Vladimir Putinin ei sallita tekevän Mustastamerestä ”venäläistä järveä”.
Vakaudella on hintansa
Vallitsevassa tilanteessa Turkilla ja muilla Nato-mailla on Gaberin mielestä tilaisuus tiivistää yhteistyötään Ukrainan kanssa. Myös ilmapiiri Turkissa on sille otollinen, sillä tänä vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan 76 prosenttia turkkilaisista pitää Natoa tärkeänä maansa turvallisuudelle ja selvä enemmistö katsoo Venäjän hyökkäyssodan vaikuttaneen siihen kielteisesti.
– Turkin johto on pragmaattinen, ja maan nykyiset turvallisuus- ja talousintressit edellyttävät voimakasta suuntautumista takaisin länteen. Ankara voisi hyödyntää potentiaaliaan alueellisena suurvaltana ja kerätä kiitosta sekä lännestä että globaalista etelästä tehostamalla ponnistelujaan Venäjän toteuttaman Mustanmeren saarron kumoamiseksi ja tarjoamalla laivastosaattueita Ukrainan satamiin pyrkiville kauppa-aluksille, Gaber sanoo.
– Vaikka Washingtonissa ja Berliinissä ei näytä olevan suurta poliittista halukkuutta sitoutua toimintaan Mustanmeren alueella, Ankaran olisi saatava kumppaneiltaan selkeä viesti siitä, että sitä ei jätetä yksin kohtaamaan aggressiivista Venäjää, hän toteaa.
Hän kannustaa Nato-maita vahvistamaan otettaan Mustallamerellä ja tukemaan sekä Ukrainaa että Turkkia muun muassa toimittamalla molemmille maille F-16-hävittäjiä ja tiivistämällä sotilaallista yhteistyötä niiden kanssa.
– Liittouman on tietenkin maksettava hinta itäisen sivustansa turvallisuudesta ja vakaudesta, hän painottaa.
Ukrainan auttaminen voittoon ja Turkin tukeminen maksavat hänen mukaansa joka tapauksessa vähemmän kuin se, että yhä aggressiivisemmalle Venäjälle jätettäisiin vapaat kädet Mustanmeren alueella.