Suomen on Nato-prosessiin liittyen hyvä pitää erilaiset vaihtoehdot pöydällä, koska laajentumisiin liittyy aina poliittisia riskejä, korostaa Suomen Atlantti-seuran pääsihteeri Terhi Suominen.
Hän muistuttaa myös, että Turkin liityttyä jäseneksi vuonna 1952 se on usein viivyttänyt eri syistä Naton laajentumisia.
– Oma kantani on, että Suomen ja Ruotsin käsi kädessä eteneminen olisi hyvä asia niin meidän kuin Natonkin näkökulmasta, mutta jos se ei ole käytännössä mahdollista, on pohdittava myös muita vaihtoehtoja. Ja tällainen tilanne voi tulla eteen yllättävänkin nopeasti.
Vaikka Naton ovi on periaatteessa auki uusille, kriteerit täyttäville jäsenille, laajentumisen ajankohtaan vaikuttavat monet tekijät.
Jäsenyyttä hakeva maa ei voi lähteä siitä, että se voi liittyä sillä hetkellä kuin se itse haluaa. Nato ei ole lähtökohtaisesti ottanut uusia jäseniä kriisitilanteessa, koska laajentuminen voisi eskaloida tilannetta.
Suominen osallistui kesäkuun alkupuolella Slovakiassa järjestettyyn kansainvälisen turvallisuuspolitiikan Globsec Bratislava 2022 Forumiin.
Suomisen mukaan konferenssin taustakeskusteluissa nousi esiin kysymys siitä, olisiko Suomella valmius edetä omassa tahdissa, Ruotsia nopeammin, jos tällainen tilaisuus avautuisi Turkin suunnalta.
Suominen pohtii, että vaikka saman tahtisuus olisi optimaalisin ratkaisu, eritahtisuus ei olisi pakon edessä välttämättä mikään kohtalon kysymys, vaan saattaisi jopa vauhdittaa Ruotsinkin pääsyä jäsenyysneuvotteluihin.
Turkki on toistaiseksi estänyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysneuvottelujen aloittamisen vedoten terrorismiin liittyviin huoliinsa. Suominen muistuttaa, että vaikka tämä umpisolmu ratkeaisikin, Turkin on lisäksi ratifioitava vielä kaikkien muiden Nato-maiden tapaan Suomen ja Ruotsin jäsenyydet. Tämäkin voi tuoda vielä yllättäviä käänteitä.
– Naton toimintakenttä on aivan erilainen kuin EU:ssa, mihin me olemme Suomessa tottuneet. Kun mukana ovat Yhdysvallat, Kanada ja Turkki, se tuo tähän kokonaisuuteen aivan erilaisen dynamiikan.
Suominen työskenteli Naton puolustusakatemiassa (Nato Defence College) vuonna 2018 ja pääsi tätä kautta näkemään puolustusliiton toimintaa ”talon sisältä”. Hän muistuttaa, että Nato on ensi sijassa poliittinen organisaatio, jossa ”yksikään sotilas ei liiku ilman poliittista päätöstä”.
Ison kansainvälisen järjestön tapaan päätöstentekoon kytkeytyy myös jäsenmaiden sisäpoliittisia intressejä, mikä kysyy myös diplomatian taitoja ja kykyä tulkita erilaisia viestejä ja retoriikkaa oikein.
Suominen uskoo vahvasti Suomen Nato-jäsenyyden toteutumiseen, mutta muistuttaa realismista:
– Nato-jäsenyyden toteutuminen on kestänyt keskimäärin 1–1,5 vuotta.
Huippukokous poikkeuksellisessa tilanteessa
Aiempiin laajentumisiin verrattuna Suomen ja Ruotsin valmiudet Nato-kriteerien osalta ovat käytännössä kuin töpseli seinään.
Ajankohta liittymiselle ei ole optimaalisin, koska optimaalisinta olisi valmistella liittymisratkaisu syvän rauhan aikana. Natossa uusien jäsenten ottaminen perustuu poliittiseen harkintaan ja päätös edellyttää jäsenmaiden yksimielistä päätöstä.
– Olemme jättäneet ilmoituksemme halukkuudesta liittyä Natoon huonolla hetkellä siinä mielessä, että meillä on samaan aikaan sota Euroopassa. Toisaalta poikkeuksellinen tilanne luo poikkeuksellisia järjestelyjä. Natossakin ymmärretään varmasti se, että ilman sotaa Ukrainassa Suomi tuskin olisi päätynyt ratkaisuun hakea Nato-jäsenyyttä.
Suominen näkee, että Turkki-umpisolmun ratkaiseminen luo painetta ennen kaikkea Naton suuntaan, mitä tulee muun muassa järjestön avoimien ovien politiikan uskottavuuteen.
Samalla hän korostaa, että vaikka Suomen ja Ruotsin kysymys on Naton näkökulmasta tärkeä, se ei ole suinkaan ainoa asia Madridin huippukokouksessa:
– Madridin huippukokouksessa on toki paineita tätäkin edistää, mutta historiallisen huippukokouksen asialistalla on isoja asioita, kuten Naton strategisen konseptin päivittäminen. Huippukokous järjestetään nyt Naton 73 vuotisen historian aikana ensimmäistä kertaa samaan aikaan, kun Euroopassa on käynnissä sota.
