Itämeren rantavaltioista kahdeksan kuuluu Suomen ja Ruotsin liittymisen myötä Natoon – vain Venäjä ei.
Tämä asetelma luo herkästi mielikuvan läntistä puolustusliittoa suosivasta voimatasapainosta – jopa ”Nato-järvestä”. Vladimir Putinin asevoimien kykyä haastaa vakavasti vastustajaansa myös tällä alueella ei silti kannattaisi aliarvioida, amerikkalainen merisodankäynnin asiantuntija, tohtori Steven Wills toteaa Center for European Policy Analysis -ajatuspajan julkaisemassa analyysissa.
Venäjän hävittäjät ja ohjukset, taistelualukset ja Kilo-luokan sukellusveneet kykenevät hänen mukaansa edelleen häiritsemään olennaisesti Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan elintärkeitä huoltoyhteyksiä.
– Ruotsi on noussut Naton pohjoisen logistiikkaketjun keskiöön Itämeren ja Pohjanmeren merenkulun kannalta kriittisen Skagerrakin ja Kattegatin salmien risteyskohdassa sijaitsevan Göteborgin sataman myötä, Yhdysvaltain laivastossa, puolustustiedusteluvirasto DIA:ssa ja Natossa 20 vuotta palvellut Wills sanoo.
Samaan aikaan Ruotsin puolustusvoimat ovat siirtymässä strategiasta, jossa vihollinen pysäytettäisiin vasta rajalla, kohti laajempaa Nato-roolia, johon sisältyy muun muassa ruotsalaisten joukkojen sijoittaminen Latviaan.
Vaikka Itämeren strateginen maantiede on muuttunut, Venäjä on Willsin mukaan edelleen vahvasti läsnä.
– Venäjän Itämeren laivasto on ehkä Venäjän päälaivastoista pienin, mutta se voi ylpeillä useilla uusilla pinta-aluksilla sekä muilla sota-aluksilla, lentokoneilla ja ohjuksilla sekä merkittävällä miinanraivauskapasiteetilla. Itämerellä on vähemmän venäläisiä sukellusveneitä kuin koskaan ennen, mutta kuten Ukrainan täysimittainen hyökkäys osoitti, Moskova voi tarvittaessa nopeasti vahvistaa mitä tahansa laivastoaan, Wills toteaa.
Hän kuitenkin jättää jostain syystä mainitsematta Venäjän Mustanmeren laivaston kärsimät nöyryyttävät tappiot.
Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden panostukset omaan puolustukseensa ilmentävät hänen mielestään pelkoa siitä, että Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan päätyttyä seuraava kohde voisi olla Itämeren alue.
– Venäjän laivasto, ilmavoimat ja ohjusvoimat Kaliningradin alueella ja myös lähempänä Pietaria voisivat häiritä merkittävästi Naton logistiikkaa Baltian maihin ja Suomeen, hän sanoo.
– Ruotsin, Suomen, Norjan, Saksan, Tanskan ja Puolan merivoimien jatkuva vahvistaminen on elintärkeää, jotta Itämerestä voisi tulla ”Nato-järvi” tilanteessa, jossa Venäjä aikoisi käyttää voimakeinoja liittokunnan jäsenmaita vastaan, Wills jatkaa.
– Naton ylivoimaa ei pitäisi koskaan olettaa pelkästään maantieteellisen sijainnin perusteella. Kyseessä on yhä kiistelty alue, joka Naton on oltava valmis saavuttamaan ja jossa sen on kyettävä ylläpitämään merellistä ylivoimaa pohjoisen sivustansa logistiikkayhteyksien turvaamiseksi, hän tiivistää.
