Australian asevoimien kenraalimajuri (evp.), sotatieteilijä Mick Ryan kirjoittaa blogiartikkelissaan, että huolimatta nykyaikaisen sodankäynnin läpinäkyvyydestä ja sosiaalisesta mediasta eivät kaikki Ukrainassa käytävän sodan osa-alueet tule näkyviin.
Ryanin mukaan Ukrainan osalta sota jakautuu tällä hetkellä seitsemään erilliseen kampaan, joista ensimmäinen ja näkyvin on varsinaiset maaoperaatiot.
Maavoimien hyökkäystoiminta jakaantuu kolmeen kampanjaan. Etelässä Ukrainan asevoimat etenee metodologisesti kahdella akselilla Donetskin ja Zaporižžjan rintamilla. Venäjään kohdistuu kovin paine Robotynen ja Kamjansken ympärillä sen puolustuslinjojen hiljalleen murtuessa.
Idässä taas Ukraina hyökkää Bahmutin ja Avdijivkan alueilla. Koillisessa taas on käynnissä puolustava kampanja Venäjän hyökkäystä vastaan Luhanskissa, jossa hyökkääjä on edennyt vain hieman kovalla hinnalla.
Lisäksi Ukraina toteuttaa operatiivisia iskuja, joiden tarkotus on rapauttaa Venäjän taistelukykyä idässä ja lännessä. Ohjuksilla ja meridrooneilla tehtävät iskut kohdistuvat Venäjän huoltoyhteyksiin, varastoihin sotilastukikohtiin, esikuntaan ja logistiikan solmukohtiin.
Strategisten iskujen kampanjan tavoitteena taas ovat Venäjän sisäiset iskut, kuten lennokkihyökkäykset Moskovaan, sotilaalliset retket Belgorodin puolelle, hyökkäykset öljytankkereita ja Kertšin siltaa vastaan.
Tarkoituksena on näyttää, ettei Vladimir Putin kykene suojelemaan Venäjää. Ryan arvelee strategisten iskujen merkityksen korostuvan, kun Ukrainassa alkaa rospuutto- eli kelirikkoaika syksyn edetessä.
Ukrainan ohjus-, lennokki- ja ilmatorjuntaa on koeteltu täysimittaisen sodan ensimmäisestä päivästä lähtien. Ukraina on kehittynyt ilmatorjunnassa huomattavasti, kun se on onnistunut integroimaan yhdeksi verkostoksi länsimaista saadut lyhyen, keskipitkän ja pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmät ja omat neuvostoaikaiset järjestelmänsä.
Lisäksi toisenlaisia, mutta ei vähäisempiä, kampanjoita ovat strateginen vaikuttaminen ja mahdollistaminen. Strateginen vaikuttaminen tarkoittaa diplomaattista suhdetoimintaa, jossa Ukraina pyrkii saamaan tukea länsimailta koulutuksen ja aseellisen avun, esimerkiksi nyt F-16-hävittäjien, muodossa. Strategisen vaikutuksen teho perustuu muissa kampanjoissa saavutettuun menestykseen.
Mahdollistaminen taas kattaa Ukrainan asevoimien (uudelleen)varustamisen.. Tämä tarkoittaa Nato-kaluston ja varusteiden käyttöönottoa, lennokkien sekä neuvostoaikaisen varustuksen ja ammusten hankkimista muualta.
Mahdollistamiseen kuuluu keskeisesti myös koulutus, joka Naton osalta tulee Ryanin arvion mukaan laajentumaan Ukrainan kokemien tappioiden korvaamiseksi. Lisäksi kesän vastahyökkäys on tuonut ilmi puutteita Naton kollektiivisessa koulutuksessa.
Ensi vuoden sotatilanne riippuu neljästä muuttujasta
Näiden kaikkien kampanjoiden menestys riippuu Ryanin mukaan neljästä muuttujasta. Näistä ensimmäinen riippuu siitä, mikä on osapuolten strateginen tilanne rospuuton alkaessa marraskuussa. Sillä on myös joukkojen moraalin ja länsivaltojen halukkuuteen tukea Ukrainaa vuonna 2024.
Ryan arvelee vielä käynnissä olevan vastahyökkäyksen minimitavoitteena olevan vähintään venäläisten miehittämän Etelä-Ukrainan läpi kulkevien huoltoreittien tulikontrolli. Tällöin ei tarvitsisi saavuttaa Asovanmeren rantaa, mutta Venäjällä olisi erittäin vaikea huoltaa miehittämiään alueita aina Mariupolista Krimille.
Ryanin mukaan tällainen tulikontrollitilanne on tällä hetkellä Bahmutissa. Ukrainan ei kannata vallata kaupunkia takaisin niin kauan kuin Venäjä syöttää joukkoja ukrainalaistykistön kantama- ja vaikutusalueelle. Bahmut tarjoaa hyvän mahdollisuuden kuluttaa Venäjän parempia yksiköitä ja sitoa sen reservejä etelärintamalta.
Toinen muuttuja on ammustuotanto. Talvea varten tulee kunnollinen ammus- ja lennokkivarasto. Ryan huomauttaa, että lyhyellä aikavälillä amerikkalaisten toimittamat rypäleammukset ovat parantaneet tilannetta, mutta pitkän aikavälin ratkaisu on ammustuotannon lisääminen. Vaikka Ukraina on lisännyt ammustuotantoaan, länsimaiden ammusapu on välttämätöntä.
Tällä hetkellä Yhdysvallat on lisännyt vuoden aikana 155 millimetrin tykistöammusten tuotantoaan kuukaudessa 14 000 kappaleesta 28 000 ammukseen, mutta tämä ei silti kata Ukrainan kuukausittaista tarvetta. Euroopan ammustuotannon lisäys tulee näkymään vasta 2025. Myös lennokkien suhteen voi ilmetä tuotantovajetta.
Venäjä taas lisää omaa ammustuotantoaan ja joutuu hankkimaan sitä vähiltä liittolaisiltaan, kuten Pohjois-Korealta. Vaikka pohjoiskorealaiset ammukset eivät epävarmuudessaan vaikuta turvallisilta, ajattelee Venäjä, että parempi omata edes viallisia ammuksia kuin olla vailla niitä kokonaan vailla, kiteyttää Ryan.
Vuoden 2024 sotatilanteen kannalta ratkaisevassa asemassa on joukkojen kouluttaminen ja niiden muodostaminen. Ukrainalla on ollut sodan ensipäivästä lähtien liikekannallepano käynnissä ja sen koulutusjärjestelmä on koko ajan toiminnassa.
Sodassa menestyy se osapuoli, joka kykenee parhaiten mobilisoimaan väestönsä, kouluttamaan ja varustamaan joukkonsa sekä sijoittamaan nämä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Jos Venäjä onnistuisi haalimaan värväyksen tai liikekannallepanon kautta kymmeniätuhansia uusia sotilaita, varustamaan ja kouluttamaan nämä, muodostuisi tästä ongelma Ukrainan sotamenestykselle ensi vuonna.
Venäjän ainoa strategia on pelata aikaa
Neljäs ja viimeisin sotaan vuonna 2024 vaikuttava muuttuja muodostuu ulkopuolisten tukijoiden halusta jatkaa aseellisen, diplomaattisen, taloudellisen ja humanitaarisen avun tarjoamista. Länsimaat ovat olleet usein tuessaan hitaita ja vaiheittaisia on sitten kyse ollut panssarivaunuista, ohjuksista tai hävittäjistä.
Vieläkin osa Yhdysvalloissa ja Euroopassa näkee tietyt kehittyneemmät asejärjestelmät ”eskaloivina”. Ryan kuitenkin muistuttaa, ettei Ukraina voi voittaa vain puolustavilla operaatioilla.
Ryan huomauttaa Ukrainan Venäjälle tekemien viimeaikaisten strategisten iskujen osoittaneen, että sotaan voidaan vaikuttaa ilman merkittävää eskalaatiota. Hän arvioi, että tämä voisi lievittää länsipoliitikkojen eskalaatiopelkoa ja saada nämä tukemaan Ukrainan ratkaisevaa voittoa.
Vladimir Putinin strategia taas pohjautuu pelkästään odottamiseen ja ajan pelaamiseen. Hän luottaa siihen, että vuoden 2024 aikana länsimaat kyllästyvät tukemaan Ukrainaa. Tosin tähän Putin luotti myös vuoden 2023 osalta, huomauttaa Ryan.
Ryan arvioi, että vuoden 2024 osalta Yhdysvaltain presidentinvaalit tulemaan olemaan vaikeat. Republikaaneissa on tahoja, jotka eivät ole halukkaita tukemaan Ukrainaa joko ideologisista syistä tai keskittyäkseen Kiinaan. Kyselytutkimukset ovat näyttäneet myös amerikkalaisyleisön tuen Ukrainalle vähentyneen.
Ryan mainitsee, ettei kaikki kuitenkaan riipu Yhdysvaltojen vaaleista. Vaaleja järjestetään myös muualla ja muutos strategiseen ympäristöön voi tulla yllättävältä taholta.
Ryanin mukaan vuoden 2024 kannalta keskeistä on, kuinka hyvin Volodymyr Zelenskyi ja Joe Biden kykenevät pitämään Euroopan ja Yhdysvallat yhdessä Ukrainan tukena sekä osoittamaan näiden kansalaisille, miksi Ukrainan tukeminen on oleellista.