Viimeksi päättyneessä verotuksessa eli verovuodelta 2022 Verohallinto hyväksyi vähennettäväksi tulonhankkimismenoja lähes kolmelle miljoonalle palkansaajalle. Tulonhankkimismenot vähennetään palkkatuloista ja ne pienentävät verotettavan ansiotulon määrää.
Eniten vähennystä, noin 1,8 miljardia euroa, kertyi tulonhankkimisvähennyksestä. Se on 750 euron suuruinen vähennys, jonka Verohallinto tekee viran puolesta kaikille palkansaajille.
Tulonhankkimisvähennys kattaa menoja, joita henkilölle aiheutuu palkkatulojen hankkimisesta, kertoo Verohallinnon johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri tiedotteessa.
− Tällaisia tulojen hankkimisesta johtuvia menoja, joita kaikille myönnettävä vähennys kattaa, ovat esimerkiksi ammattikirjallisuuden tai henkilön itse ostamien työvälineiden kustannukset.
− Kaikille palkansaajille tehtävä vähennys ei kata asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja eikä työmarkkinajärjestöjen ja työttömyyskassojen jäsenmaksuja. Nämä asiakas voi ilmoittaa itse veroilmoituksella Verohallinnon tekemän vähennyksen lisäksi, jos ne eivät jo ole merkittynä esitäytetylle veroilmoitukselle, Rautajuuri sanoo.
Jos tulon hankkimisesta syntyy verovuoden aikana menoja enemmän kuin 750 euron verran, tulonhankkimismenot voi ilmoittaa veroilmoituksella. Näin on esimerkiksi silloin, kun henkilö on vuoden aikana tehnyt kokopäiväisesti etätyötä kotonaan. Tällöin voi tehdä kaavamaisen työhuonevähennyksen 940 euroa.
Tulonhankkimiskuluja voi ilmoittaa myös todellisten kustannusten mukaan.
− Esimerkiksi itse maksamansa koulutuksen kulut voi vähentää, jos koulutuksen kustannukset ylittävät 750 euroa ja se on tarpeen työtehtävissä tarvittavan ammattitaidon ylläpitämiseksi. Myös 750 euron rajan ylittävät työvälineiden tai ammattikirjallisuuden kulut voi vähentää todellisten kustannusten mukaan, Rautajuuri sanoo.
Vuonna 2022 Verohallinto hyväksyi todellisiin kustannuksiin perustuvia tulonhankkimismenoja vähennettäväksi noin 830 miljoonalla eurolla.
Anna-Leena Rautajuuri muistuttaa, että verotuksessa ei voi vähentää sellaisia menoja, jotka eivät liity tulon hankkimiseen ja joita henkilölle syntyisi joka tapauksessa. Verotuksessa tällaisia menoja kutsutaan tavanomaisiksi elantomenoiksi.
− Tavanomaisia elantomenoja ovat esimerkiksi tavallisten kodin laitteiden eli esimerkiksi puhelimen, kameran tai television hankinnasta syntyneet kustannukset, vaikka laitteita osittain käytettäisiinkin tulonhankinnassa.
− Myöskään sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut tai tavanomaiset vaatetusmenot eivät ole vähennyskelpoisia, vaikka työnsä puolesta joutuisikin hankkimaan uusia vaatteita tavanomaista useammin. Vain sellaiset vaatteet ja asusteet, joita ei voi käyttää muutoin kuin työtehtävissä, voi vähentää. Tällaiset ovat esimerkiksi turvakengät, jos työntekijä on joutunut hankkimaan ne itse, Rautajuuri selittää.
Sen sijaan työmatkoilla syntyneitä lisääntyneitä elantokustannuksia voi vähentää, jos työnantaja ei maksa päivärahaa tai kulukorvausta. Lisääntyneitä elantomenoja ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet ylimääräiset ruokailukustannukset tai ulkomaanpuheluista aiheutuneet kulut.
