Länsimaat ovat toimittaneet Ukrainan puolustuksen tueksi tuhansia ilmatorjunta- ja panssarintorjuntaohjuksia, joiden arvioidaan aiheuttaneen merkittäviä tappioita Venäjän asevoimille.
Modernit panssarintorjunta-aseet ovat olleet ratkaisevassa asemassa hyökkäyksen pysäyttämisessä ja huoltolinjoja vastaan tehdyissä iskuissa. Eniten julkisuutta ovat saaneet amerikkalaiset Javelin-ohjukset ja Britannian toimittamat NLAW-aseet, mutta myös Ukrainan omat Stugna-P-asejärjestelmät ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Osa kalustosta oli valmistettu vientiä varten, mutta sodan alettua ne otettiin omaan käyttöön.
Saksa ja Hollanti ovat lisäksi toimittaneet maahan Panzerfaust 3 -panssarintorjunta-aseita. Dynamit Nobel AG -yhtiö suunnitteli asejärjestelmän vuosina 1978—1985, ja se otettiin käyttöön Länsi-Saksan asevoimissa vuonna 1992. Nimensä se on saanut toisessa maailmansodassa käytetystä kevyestä kertasingosta eli panssarinyrkistä.
Suunnittelijoiden tavoitteena oli luoda kevyt, pienikokoinen ja yhden sotilaan käyttämä ase, joka pystyisi tuhoamaan Neuvostoliiton tuolloin uusimmat T-72- ja T-80-taistelupanssarivaunut. Panzerfaust 3:sta on viime vuosikymmenten aikana tehty useita paranneltuja versioita, joita pidetään erittäin tehokkaina.
Sen käyttöä on helpotettu pistoolia muistuttavalla kahvalla ja liipaisimella. Itse laukaisuputken halkaisija on 60 millimetriä, mutta ulos jäävä taistelukärki on halkaisijaltaan 110 millimetriä. Asejärjestelmä painaa vain 2,3 kilogrammaa ilman kranaattia. Itse onteloammus painaa noin 13 kilogrammaa.
Jo 1980-luvulla tehdyissä kokeissa huomattiin, että Panzerfaust 3 pystyi läpäisemään T-72-vaunun paksun etupanssarin ja tykkitornin. Turvajärjestelmän vuoksi ammus virittyy vasta viiden metrin päässä ja räjähtää joko iskeytyessään kohteeseen tai polttoaineen loppuessa. Alkuperäisen singon ampumaetäisyys oli 15—300 metriä liikkuvia kohteita ja 400—600 metriä paikallaan olevia kohteita vastaan.
Pienen takaliekin vuoksi asejärjestelmää pystyy käyttämään myös ahtaissa paikoissa esimerkiksi asutuskeskustaistelussa.
Panzerfaust 3:sta on kehitetty myös erillinen malli bunkkerien ja linnoitettujen kohteiden tuhoamiseksi. Uudempien versioiden kärjessä on piikkimäinen räjähde, joka tuhoaa panssarivaunun mahdollisen aktiivisen panssaroinnin. Tällöin varsinainen taistelukärki iskeytyy itse vaunua kohtaan.