Yhdysvaltain hallinto uskoo useiden Lennart Meri -turvallisuuskonferenssissa Tallinnassa puhuneiden asiantuntijoiden mukaan onnistuneensa estämään Venäjää käyttämästä taktisia ydinaseita Ukrainaa vastaan viestittämällä, että mahdollinen ydinisku johtaisi lännen massiivisiin vastatoimiin tavanomaisin asein.
Jos tiedot pitävät paikkansa, on nimekkään brittiläisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan Keir Gilesin mielestä entistä vaikeampi käsittää, miksi Yhdysvallat on noudattanut korostetun varovaista linjaa suhteessa Kremlin toistuviin vihjailuihin ydinaseiden käytöstä.
– Vaikka Venäjän kaikki ydinaseuhkaukset ovat osoittautuneet tyhjiksi, USA on vastannut hyvin hitaasti ja epäröiden Ukrainan pyyntöihin saada sellaisia aseita, joita se pitää välttämättöminä sodan voittamiseksi, Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Giles sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
– Erikoista on myös se, että Ukrainaa on pidätelty iskemästä rajojensa ulkopuolella sijaitseviin venäläisiin sotilaskohteisiin. Tällaiset rajoitukset ovat johtaneet siihen, että Venäjä ei edelleenkään joudu kärsimään itse aloittamansa sodan seurauksia täydessä mitassaan, hän toteaa.
Asetelma on Gilesin mielestä käsittämätön, eikä presidentti Joe Bidenin hallinto ole kyennyt sitä perustelemaan. Kun muutakaan selitystä ei ole, sitä on pidettävä osoituksena Venäjän viestintä- ja vaikuttamistoimien menestyksellisyydestä. Tämä on Ukrainan, mutta myös muiden eurooppalaisten valtioiden kannalta äärimmäisen hälyttävä asia, Giles arvioi.
Kaikki Ukrainan asejärjestelmien toimituksia koskevat pyynnöt on hänen mukaansa käsitelty tuskallisen hitaasti ja samalla kaavalla ilman mitään ymmärrettävää syytä. Tyypillistä on ollut myös se, että päätöksiin on kyetty vasta Britannian näyttämän esimerkin jälkeen. Storm Shadow -risteilyohjukset ovat tuorein esimerkki tästä.
Kun Saksa vetkutteli Leopard-taistelupanssarivaunujen lähettämistä, Britannian oli näytettävä tietä. Nyt sama toistui tilanteessa, jossa USA ei kyennyt päättämään Atacms-järjestelmän toimittamisesta. Näyttää siltä, että Britannian on toimittava ensimmäisenä kerta toisensa jälkeen, eikä Washington tunnu edelleenkään oppineen tästä prosessista juuri mitään, hän toteaa.
Vladimir Putinin Ukrainaa vastaan aloittama hyökkäyssota todistaa Gilesin mielestä kiistatta, että tosiasiallisesti vain Nato kykenee takaamaan eurooppalaisten valtioiden turvallisuuden ja että puolustusliittoon kuulumattomaan maahan kohdistuu Venäjän alituinen uhka.
– Looginen johtopäätös tästä olisi ollut rauhan oloissa se, että Eurooppa olisi paremmin turvattu, jos Ukraina saavuttaisi Nato-jäsenyyden mahdollisimman pikaisesti, hän sanoo.
Rauha Euroopassa on kuitenkin rikkoutunut, ja on hänen mukaansa aika tunnustaa, että Ukrainasta on tullut Venäjän ja lännen välinen etuvartio.
