Petteri Orpon (kok.) hallitus on ottanut tavoitteeksi 100 000 uuden työllisen saamisen hallituskauden aikana. Ajatuspaja Liberan sisältöjohtaja Tero Lundstedtin ja ekonomisti Heikki Koskenkylän mukaan hallituksen valitsemat keinot ovat hyviä, mutta todennäköisesti riittämättömiä.
– Jos tavoitteissa ei onnistuta, ajautuu julkinen talous vakavaan kriisiin ja velka-aste suhteessa bruttokansantuotteeseen voi kohota nykyisestä 74 prosentista nopeahkosti sadan prosentin tasolle. Budjetin alijäämä on ollut vuosia 3-5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samalla tasolla ovat EU-maista lähinnä Italia, Espanja ja Ranska, he kirjoittavat ajatuspajan sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.
Kirjoittajien mukaan Nokian valtava menestys [1990- ja 2000-luvuilla] peitti alleen talouden krooniset ongelmat.
– Sen jälkeen Suomi onkin valunut tasaisesti yhä kauemmas takamatkalle kansainvälisissä vertailuissa. Huoltosuhde eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työssäkäyviin heikkenee kovaa vauhtia. Erityisesti kasvussa on eläkeläisten määrä. Työllisyysasteen nostamisen lisäksi myös eläkeikää tulisi nostaa.
Lundstedt ja Koskenkylä katsovat, että muissa pohjoismaissa on tehty lukuisia muutoksia työmarkkinoihin, kun meillä painitaan yhä ”1990-luvun haamujen” kanssa.
– Tarvitsemme samanlaisia joustoja ja vähintään saman työllisyysasteen kuin naapureilla on. Siirtymisen etuuksilta työhön täytyy aina kannattaa.
Heidän mukaansa neljä keskeistä toimenpidettä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi olisivat:
Kannustinloukkujen purkaminen.
– Työnteon täytyy olla aina kannattavampaa kuin tukien varassa olemisen. Myös työvoimahallinnon toiminta kaipaa tehostamista.
Työmarkkinajouston lisääminen.
– Paikallinen sopiminen ja irtisanomisen helpottaminen ovat keskeisiä keinoja. Ilman työntekijän työttömyysturvan liiallista heikentämistä.
Koulutusresurssien vahvistaminen.
– Koulutetusta työvoimasta elävä Suomi on taantunut kansainvälisissä vertailuissa yllättävän nopeasti.
Muuttoliike maan sisällä sujuvaksi.
– Avainasemassa on varainsiirtovero, joka vääristää suomalaisten asuinolosuhteita ja hidastaa omaisuuden realisointia. Tuore päätös varainsiirtoveron alentamisesta on oikeasuhtainen, mutta edelleen riittämätön.
Suomen talouskasvu laahaa muiden perässä
Lundstedt ja Koskenkylä huomauttavat, että viimeisen yli kymmenen vuoden aikana Suomen talouskasvu on jäänyt noin puoleen muista pohjoismaista. Tuottavuuden kehitys on ollut lähes 15 vuotta EU:n hitaimpia.
– Sama nollakasvun ajanjakso on hyvinvointivaltion palveluja rahoitettu systemaattisella velanotolla. Velanhoitokustannukset ovat kasvussa ja huoltosuhde heikkenee jatkuvasti.
Heidän mukaansa julkinen sektori on liian suuri ja leikkaukset ovat siksi luonnollisesti tärkeitä.
– Esimerkiksi tehottomista tai säilyttävistä yritystuista voisi helposti leikata suuriakin säästöjä.
Lundstedt ja Koskenkylä muistuttavat, että Suomen tulevaisuuden kannalta mitkään leikkaukset eivät voi korvata talouskasvua.
– Talouskasvu syntyy työpanoksen ja tuottavuuden kasvusta. Syntyvyyden ollessa maailman alhaisimpia ja työperäisen maahanmuuton ollessa edelleen aivan liian alhaisella tasolla, työpanosta on kasvatettava pyrkimyksillä täystyöllisyyteen – eli noin 80 prosentin tasolle.
