Viron suojeluskuntajärjestö Kaitseliiton komentaja, prikaatikenraali Riho Ühtegi pohtii Eesti Ekspressin haastattelussa kahdeksan kuukautta kestäneen Ukrainan täysimittaisen sodan menneitä ja tulevia vaiheita.
Ühtegin mukaan Venäjän sota Ukrainassa jakautuu itse asiassa kahdeksi erilliseksi operaatioksi, joista 24. helmikuuta 2022 alkaneen ensimmäisen operaation piti jäädä myös viimeiseksi.
– Venäjän operaatio oli laskelmoitu ja suunniteltu. Salamahyökkäys, jossa manööveriin kuuluivat selvät tietyt osat. Yksi osa oli viides kolonna – poliittiset voimat, jotka ovat valmiita ottamaan vallan. Nämä tekisivät vallankaappauksen. Presidentin piti kuolla tai poistua maasta.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ei kuitenkaan jättänyt tehtäväänsä ja viides kolonna kukistettiin.
– Seuraavan vaiheen piti olla lentokenttien haltuunotto, joka epäonnistui. Kaksi lentokonetta yhdessä maahanlaskujoukkojen kanssa ammuttiin heti alas. Myös Valko-Venäjältä Kiovaan ulottuvan käytävän muodostaminen epäonnistui sen takia. Kaikki ne valtavat tuhotut venäläiset kolonnat Butšassa ja muualla olivat seurausta tästä.
Ühtegi huomauttaa, ettei mikään pakottanut Venäjää jatkamaan sotimistaan Kiovan haltuunoton epäonnistuttua.
– Tähän olisi pitänyt sota lopettaa. Harkova oli ainoastaan avustava suunta. Olisi voitu sanoa, että hups, erehdyimme ja koko juttu olisi ollut siinä. Näin ei tehty. Ja tämä kaikki kesti yhteensä 10 päivää. Mitä tapahtui tämän jälkeen? Täydellinen vaikeneminen. Joukot vedettiin takaisin. Aloitettiin käytännössä uusi operaatio.
Emme uskoneet heillä olevan voimia
Riho Ühtegi ihmettelee, miksi Venäjä aloitti Butšassa ja muualla Kiovan edustalla huvenneilla joukoillaan uuden operaation Donbasissa.
– Odotimme kyllä sitä koko ajan, mutta emme uskoneet heillä olevan riittävästi voimavaroja siihen. Silti he aloittivat näillä vähäisillä joukoilla sotimisen Donbasissa ja Hersonissa. Tulos on nähtävissä, eivät pärjänneet.
Venäjällä sotaa on kutsuttu ”erikoisoperaatioksi”. Ühtegin mukaan sodan kymmenen ensimmäistä päivää ”olivat todella omalla tavallaan erikoisoperaatio, johon kuuluivat sabotöörit, sabotaasi, viides kolonna ja erikoisjoukot”.
– Donbasissa taas alkoi puhtaasti maajoukkojen operaatio. Miehistövajetta kompensoitiin valtavalla tulenkäytöllä. Niin kauan kuin heillä oli aloite, oli ukrainalaisilla vaikeaa. Ukrainalaiset eivät tienneet, mistä kohtaa venäläiset yrittivät murtautua läpi. Nyt tilanne on muuttunut. Ukrainalaiset hyökkäävät venäläisiä vastaan, pitävät aloitteen itsellään ja venäläiset ovat pakotettuja pidättelemään tätä tuhatta kilometriä.
Julmuudet ovat tyypillisiä häviävälle armeijalle
Syyn siihen, miksi venäläinen sotilas murhaa, raiskaa ja varastaa, katsoo Riho Ühtegi löytyvän psykologiasta.
– Se liittyy paljon moraaliseen ja psyykkiseen tilaan. Olet sodassa, jossa et halua olla. Olet vieraalla maalla, joudut tekemään asioita, joita et halua tehdä. Käytännössä näet nälkää joka päivä, olet peloissasi ja tulevaisuus on tuntematon. Silloin muuttuukin villiksi. Se ei ole ominaista voittoisalle armeijalle vaan juuri häviäville joukoille.
Ühtegi haluaa korostaa, että maanpuolustuskyvyn kolmesta osatekijästä, fyysisestä, käsitteellisestä ja moraalisesta – tärkein on moraalinen.
– Moraalinen osatekijä on jokaiselle sotilaalle erittäin oleellinen. Ne, jotka ryöstelevät, murhaavat ja raiskaavat, omaavat erittäin alhaisen moraalin. Moraalinen osatekijä onkin oman joukkueen ja kaveripiirin muodostama yhteinen tietoisuus, tietoisuus omasta maastaan. Että taistelet oman kotimaasi puolesta.
Paljon on kirjoitettu venäläisen aliupseeriston puuttumisesta yhtenä syynä kurittomuuteen, mutta ei myöskään upseeristolla ole oikeastaan vaikutusvaltaa Venäjän armeijassa.
Ühtegi huomauttaa, että palvelusiältään vanhempien sotilaiden eli niin sanottujen ”isoisien” (dedov) valtaan perustuva dedovštšina-simputus- ja johtamisjärjestelmä nakertaa myös upseerien auktoriteettia.
– Upseerit eivät useinkaan johda omia yksiköitään, vaan sen tekevät vanhemmat sotilaat. Väkivaltaisuus on tyypillistä Venäjän armeijalle, ja sieltä se kumpuaa. Mitä tapahtui? Mentiin vapauttamaan, mutta selvisikin, että he eivät ole vapauttajia vaan anastajia. Tällöin toimintakin muuttui sitä vastaavaksi.
Ühtegi muistuttaa, että ukrainalaiset suhtautuivat venäläisiin sotavankeihin myötämielisesti vielä täysimittaisen hyökkäyksen alussakin.
– Uskon virolaisen olevan ankarampi vihollisilleen. Muistan, kuinka ukrainalaiset kertoivat sodan alkupäivinä paaponeensa ja hellitelleensä venäläisiä sotilaita jne. Tätä kertonut upseeri katsoi minua silmiin ja sanoi; ”Mutta te ette varmaan käyttäytyisi niin?”. Ilmeisesti emme todella. Ukrainassa vielä koettiin sitä tunnetta veljeskansasta. Meidän tunteemme taas on se historian taakka, jonka muistamme. Kaikki ne vuosikymmenet, ja vuosisadat itse asiassa.
Mitä tulee venäläisten sotarikoksiin, arvelee Ühtegi, ettei venäläissotilas kadu julmuuksiaan. Hänen omat venäläiset tuttavansakaan eivät halua puhua sodan tuomitsemisesta.
– Emme voi sanoa, että nyt hän [venäläissotilas] ymmärtää olevansa syyllinen. Eivät edes ne, jotka ovat julkisesti ilmoittaneet tehneensä ihmisyyden vastaisia tekoja. En ole täysin varma, että he sitä myös aidosti katuvat. Alusta lähtien on puhuttu, että tämä on [Vladimir] Putinin sota ja hän on syyllinen. Mutta suurin osa Venäjän kansasta tukee tätä sotaa. Venäjällä ei protestoida sotaa vaan liikekannallepanoa vastaan.
Venäjä on tulevaisuudessakin uhka
Ühtegi painottaa, että Putinin ja Venäjän suhteen ei ole ”paluutietä”.
– Meidän tulee päästä niskan päälle, Ukrainan tulee voittaa. Muuten olemme itse pulassa, koska Venäjä ei unohda.
Jos Venäjälle antaa hengähdystauon, se vain kokoaa voimiaan.
– Ja kun se on kerännyt voimiaan, alkaa se tasata tilejään kaikkien niiden kanssa, jotka ovat rohjenneet näyttää hampaitaan. Voi olla, että aloittaa Moldovasta, Kazakstanista tai jostain reuna-alueista, mutta se saavuttaa vielä meidätkin. Mitä sitten, että olemme Naton jäseniä. Venäjä löytää jonkin keinon. Mitä tapahtuu sodan jälkeen? Ilmeisesti Putinia seuraava mies käyttäytyy jonkin aikaa järkevämmin.
Myös Putin käyttäytyi Hänen mukaansa valtakautensa alkupuolella järkevämmin. Venäjä pysyy silti uhkana.
– Valitettavasti se on niin. Mikä olisi vaihtoehto? Venäjän hajoaminen. Myös se olisi meillä uhka, mutta väliaikainen? Sanotaan vaikka, että Euroopan puolelle syntyisi 3–4 valtiota, jotka ilmeisesti kinastelisivat keskenään. Mutta niiden kanssa olisi mahdollista ehkä toimia ja pärjätä. Mutta tämä on puhdasta spekulaatiota, en osaa kuvitella hajonnutta Venäjää. Toisaalta, aikanaan emme osanneet kuvitella, että Neuvostoliittokaan hajoaisi.
Hyökkääjä hakee mallia toisesta maailmansodasta
Riho Ühtegi ei usko, että Ukraina saa vallattua takaisin kaikkia alueitaan talveen mennessä. Myös Venäjä saa koottua voimiaan.
– Todennäköisintä on, että talvella sovitaan jotkin kontrollilinjat. Silloin Ukraina ei ehdi saamaan takaisin alueitaan. Tuleva talvi on koetinkivi. Se määrittää lännen yhtenäisyyden sekä Ukrainan ja Venäjän kestävyyden. Ukrainan sotilaallinen suorituskyky on ilmeisesti huolista vähäisin, se jää jäljelle. Mutta myös Venäjä ehtii koota voimiaan. Totta, rintamalle päätyvien yksiköiden varustustaso ja tila ovat varsin heikkoja. He ovat kevääseen mennessä ilmeisesti varsin demoralisoituneita, mutta koska Venäjällä voimavaroja riittää, vaihtavat he nuo 300 000 miestä seuraaviin 300 000 mieheen.
Ratkaisevia talvitaisteluita ei ole tulossa. Venäjä korvaa puolustuksensa puutteellisen laadun massalla.
– Miksi sanon, että talvi on koetinkivi? Kummallakaan osapuolella ei ole sellaisia voimia, jotka kykenisivät tällä hetkellä toteuttamaan menestyksekkään ja laajan operaation. Venäjä saa halutessaan koottua 300 000 liikekannalle pantua miestään. Se ei tarkoita hyvin koulutettuja sotilaita rintamalla vaan massaa. Tykinruokaa. Tulee suuri verenvuodatus. Ukrainalaisilla tulee olemaan erittäin vaikeaa murtautua läpi siitä massasta.
Ühtegi huomauttaa, että 300 000 on kaksi kertaa suurempi voima kuin Venäjä on tähän mennessä käyttänyt. Sen lisäksi, että massalla paikataan aukkoja rintamassa, käytetään sitä ehkä myös sotateollisuudessa kranaattien ja ammusten valmistuksessa ja sijoitetaan rajoille.
Mobilisoidun massan tuominen rintamalle lisää verenvuodatuksen lisäksi ryöstelyä. Toistuu Stalingrad, jossa venäläissotilas ottaa kaatuneen edeltäjänsä aseen.
– Juuri tämä toistuu. Nämä miehet varustavat itsensä rintamalla. Vielä tullaan kokemaan sotavarkauksia, ryöstelyä ja kaikkea muuta. Erittäin todennäköisesti rikollinen toiminta lisääntyy.
Edessä voi olla Ühtegin mukaan lisää joukkomurhia.
– Myös niitä voi vielä tulla. Lisäksi vuonna 2014 miehitetyillä alueilla saattaa kehittyä konflikti paikallisjoukkojen ja mobilisoitujen välille, koska mobilisoidut varastavat ja sikailevat myös näillä alueilla.
Venäjä ottaa sodankäynnin mallinsa toisesta maailmansodasta muutenkin. Hyökkäysrivistön takana ovat tšetšeenit konekivääreineen kuin NKVD:n ”varmistusryhmät” aikanaan. Venäläissotilaiden loikkaamiset vihollisen puolelle taas pyritään välttämään pitämällä sotilaiden omaiset Venäjällä panttivankeina.
Sodan lopun mahdollisuutta Ühtegi arvioi kesälle 2023.
– Ehdotin talven olevan koetinkivi. Tiedän, että Ukrainan sotilastiedustelun johtaja ehdotti sodan lopuksi seuraavaa kesää. Eli seuraavana kesänä voisi sota olla loppunut tai jotakin edennyt seuraavaan vaiheeseensa.
