Kun Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on jatkunut jo yli vuoden, Ukrainaa kannustetaan eri tahoilta taistelut lopettavaan kompromissiin Kremlin kanssa. Taustalla on Atlantic Councilin Ukraine Alert -palvelua johtavan Peter Dickinsonin mukaan ajatus, että Ukrainan täydellinen voitto ei yksinkertaisesti ole realistinen ja että huonotkin rauhanehdot olisivat parempi vaihtoehto kuin sodan pitkittyminen.
– Vaikka yksityiskohdat ovat usein epämääräisiä, yleensä vihjataan jonkinlaisesta sopimuksesta, jossa Ukraina luopuisi osasta suvereenia aluettaan, mikä pakottaisi miljoonat ukrainalaiset siviilit Venäjän pysyvän miehityksen alaisiksi vastineena vihollisuuksien lopettamisesta, Dickinson toteaa artikkelissaan.
Kyse on hänen mukaansa toiveajattelusta, jossa aliarvioidaan Vladimir Putinin imperialististen pyrkimysten laajuus ja sivuutetaan ne vakavat seuraukset, joita kompromissirauhasta kansainväliselle turvallisuudelle seuraisi. Niiden ymmärtämiseksi hän kehottaa kuvittelemaan, millainen tilanne olisi nyt, jos Ukrainan puolustus olisi vuosi sitten murtunut.
– Jos Putinin alkuperäinen hyökkäyssuunnitelma olisi onnistunut ja hänen joukkonsa olisivat vallanneet Kiovan kolmessa päivässä, kuten oli odotettu, hän olisi syrjäyttänyt maan hallinnon ja asettanut tilalle Kreml-mielisistä voimista kootun nukkehallituksen, hän sanoo.
– Suuri osa maasta olisi joutunut Venäjän suoraan sotilaalliseen valvontaan ja kuukausia kestävien massapidätysten, summittaisten teloitusten ja kyyditysten kohteeksi päämääränä kaiken vastarinnan murtaminen. Venäjän miehitysviranomaiset olisivat yhteistyössä paikallisten kumppaniensa kanssa ottaneet eri puolilla maata kohteikseen kaikki, joita olisi pidetty mahdollisena uhkana Kremlille.
Venäjän joukot miehittävät tällä hetkellä alle 20 prosenttia Ukrainan alueesta, mutta sodan humanitaariset seuraukset ovat jo nyt olleet katastrofaaliset. Kymmenien tuhansien siviilien pelätään kuolleen, ja yli miljoona ihmistä on kyyditetty eri puolille Venäjää. Samaan aikaan miljoonat muut ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan muualle Ukrainaan tai EU-maihin.
– Jos Putin olisi onnistunut valtaamaan koko Ukrainan, humanitaarisen katastrofin laajuus olisi ollut paljon suurempi. Kymmeniä miljoonia ukrainalaispakolaisia olisi virrannut EU:n alueelle, ja Ukrainan sisällä jatkuva vastarinta olisi johtanut verilöylyyn, jossa väestöä olisi pyritty alistamaan yhä raaemmin kostotoimin, Dickinson sanoo.
Venäjä ei olisi hänen mukaansa tyytynyt Ukrainaan, vaan todennäköisesti käynnistänyt uusia sotia esimerkiksi Moldovaa ja Kazakstania vastaan.
– Ennemmin tai myöhemmin Venäjän yhä itsevarmempi diktaattori olisi testannut Naton sitoutumista kollektiiviseen turvallisuuteen. Riskeeraisivatko Ranskan ja Saksan kaltaiset maat todella kolmannen maailmansodan puolustaakseen Viroa? Jos Venäjää ei pysäytetä Ukrainassa, kaikki Naton jäsenet joutuvat todennäköisesti vastaamaan tähän kysymykseen lähitulevaisuudessa.
Tässä vaiheessa näyttää perustellulta olettaa, että Putin ei ole asiasta läheskään vakuuttunut, hän toteaa.
– Tämä painajaismainen näkymä maailmasta, jota leimaavat krooninen kansainvälinen epävakaus, hyökkäyssodat, ydinaseiden leviäminen ja autoritaarisuuden nousu, on edelleen hyvin todellinen mahdollisuus. Venäjä jatkaa kansanmurhaa hallitsemissaan Ukrainan osissa ja pyrkii yhtä päättäväisesti kuin ennenkin korvaamaan sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen järjestelmällä, jossa suurvallat voivat alistaa heikompia naapureitaan. Ainoa keino tämän dystooppisen tulevaisuuden välttämiseksi on varmistaa, että Putin epäonnistuu yrityksessään tuhota Ukraina, Dickinson painottaa.