Itämerellä on viime aikoina tapahtunut useita epäilyttäviä tapauksia, joissa rahtialusten epäillään vaurioittaneen vedenalaista infrastruktuuria. Nyt alueen maat haluavat estää vastaavien tapausten toistumisen, kertoo Moscow Times.
Kaapelirikkojen on epäilty olevan osa Venäjän hybridisodankäyntiä. Todisteita on kuitenkin hankalaa löytää.
Itämeren maat eivät kuitenkaan ole jääneet pyörittelemään peukaloitaan, vaan partiointia Itämerellä on lisätty. Yksi laivaliikennettä valvovista aluksista on Liettuan merivoimien Jotvingis, jonka kapteenina toimii upseeri Arunas.
Jotvingis on osa Naton Baltic Sentry -operaatiota, jonka tarkoitus on lisätä Naton läsnäoloa Itämerellä sekä vahvistaa kykyä reagoida epävakautta aiheuttaviin toimiin. Operaatioon kuuluu niin merivoimien fregatteja, lentokoneita kuin meridroonejakin.
Tänä tammikuisena päivänä Jotvingis seilaa sankan sumun keskellä. Kilometrin päässä näkyy Klaipedasta lähteneen rahtialuksen siluetti.
– Ei tarvetta tarkistaa tätä. Se vastasi radiokutsuumme aikaisemmin, Arunas kertoo.
Liettuan merivoimilla on tärkeä tehtävä: Varmistaa, etteivät Venäjän varjolaivaston alukset pääse vaurioittamaan kriittistä vedenalaista infrastruktuuria Itämerellä.
– Tämä on kuin takapihamme. Jos koemme sen olevan uhattuna, […] me reagoimme, Arunas sanoo.
Työ laivalla ei ole helppoa. Lämpötilat ovat merellä jäätävät, ja 40 kilometrin päässä etelässä alkaa Venäjän aluevesialue. Jotvingisin uumenissa sotilaat tarkastelevat taukoamatta tutkaruutuja, etsien epäilyttävää toimintaa.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Itämerellä on sattunut neljä tapausta, jossa vedenalaista infrastruktuuria on tuhottu tai vaurioitettu. Suomalaisille tunnetuin näistä lienee Eagle S -aluksen tapaus. Cookinsaarille rekisteröity Venäjän varjolaivastoon kuuluva alus rikkoi joulukuun lopulla Estlink 2 -datakaapelin.
Sunnuntaina toisen aluksen taas epäillään vaurioittaneen Ruotsin ja Latvian välistä kaapelia.
Amiraali Giedrius Premeneckasin mukaan Nato-mailla on nyt vastassa hybridiuhka, johon ei muutama vuosi sitten osattu edes varautua.
– Vedenalainen infrastruktuuri on ykköskohde, Premeneckas linjaa.
Jotvingis pyrkii torjumaan kaapelirikkoja muun muassa meridrooniensa avulla. Niiden avulla se pystyy tarkastamaan merenalaisen infrastruktuurin kuntoa.
Aluksen käyttämät meridroonit kykenevät laskeutumaan 55 metrin syvyyteen sekä tarkastamaan kaapelien tilan kaikuluotaimen avulla. Torpedoa muistuttavaa droonia ohjataan älypuhelinsovelluksella.
Jotvingis myös valvoo Itämerellä liikkuvia Venäjän varjolaivaston aluksia.
– Seuraamme niitä tutkilla ja suoritamme silmämääräisiä tarkastuksia merellä. Kuulustelemme kapteenia ja välitämme tiedot viranomaisille, Premeneckas luettelee.
Viranomaisilla tarkoitetaan tässä käytännössä Naton päämajaa. Puolustusliitto on valmistellut listan Venäjän varjolaivaston aluksista, ja jokaisella tarkastuskerralla varmistetaan, kuuluuko alus varjolaivastoon.
Premeneckasia huolestuttaa myös varjolaivaston alusten huono kunto.
– Itämeri on ahdas meri. Iso öljyvuoto voisi aiheuttaa ympäristökatastrofin, hän varoittaa.
Arunas ei tällä partiokierroksella havainnut mitään epäilyttävää. Sen miehistö on kuitenkin valppaana.
– Jokainen Venäjän operaatio saa meiltä vastareaktion, hän lupaa.
