Venäläiset ovat kehittäneet sodankäynnin taktiikan, jossa kuituoptisesti ohjatut FPV-droonit jätetään maahan rintamalinjan lähellä olevalle maantielle tai sivupolulle. Kamera jätetään päälle, mutta moottorit kytketään pois päältä, jotta akkua säästettäisiin ja pysyttäisiin huomaamattomana, kertoo virolaisjulkaisu Delfi Forte. Tämän jälkeen odotetaan ukrainalaisajoneuvon ilmestymistä lähestymistä.
Kun venäläinen drooniohjaaja näkee kameraasta ukrainalaisen kohteen lähestyvän, käynnistetään moottori, drooni nousee ilmaan ja hyökkää. Kaikki tämä tapahtuu niin nopeasti, etteivät ukrainalaiset ehdi reagoida tai väistää droonia. Kurskissa venäläisten Rubikon-eliittidrooniyksikkö pommitti 100-300 metrin tienpätkältä lentoon lähteneillä kuituoptisten FPV-droonien parvilla ukrainalaisajoneuvoja edestä, takaa ja sivulta. Niitä käytettiin myös kuin tienvarsipommeja tai panssarimiinoja. Kun ukrainalaisajoneuvo ajoi tiellä maaneen droonin vierestä, suunnattiin se ylös nopeasti kohti ajoneuvon ohuempaa pohjapanssarointia.
Delfi Forten mukaan Ukraina menetti Kurskin rintamalla parin päivän aikana satoja ajoneuvoja. Ukrainalaisyksiköt jäivät ilman polttoainetta ja ammuksia, jolloin huolto romahti ja ukrainalaiset olivat pakotettuja vetäytymään Kurskista kokonaan.
Droonimetsästystä haulikolla
Julkaisun haastattelema ukrainalainen sotilasasiantuntija Oleksandr Kovalenko myöntää, että kyse on pahasta ongelmasta.
– Kyllä, kyseessä on erittäin vakava ongelma Ukrainalle. Tällaiset lennokit antavat venäläisille mahdollisuuden kaapata aloite ja saada Ukrainan armeijan logistiikka kontrollinsa alle, mikä omalta osaltaan vaikuttaa rintamalohkojen vakauteen.
Kovalenko kertoo, että tehokkain keino näiden kylläkin hitaampien venäläislennokkien hävittämiseen on tavalliset metsästyshaulikot, koska häirintälaitteilla tai radiosignaalein niitä ei voi alas saada.
– Tästä huolimatta niiden toimintavarmuus ja suhteellinen haavoittumattomuus tekevät niistä äärimmäisen vaarallisia. Lähes kaikki logistiset yhteydet – 5–10 km päässä rintamalinjasta olevat reitit, rakenteet ja huoltokäytävät – ovat muuttuneet droonien kohteiksi. Tällainen käytännössä koko rintaman kattama ”tappovyöhyke” on todellinen ja jatkuva vaaran lähde.
Venäläiset turvautuvat yhä enemmän drooneihin ja jalkaväkeen
Kovalenko pitää mahdollisena, että perinteisesti panssarivaunuihin ja -ajoneuvoihin luottava Venäjän armeija siirtyy yhä enemmän kohti lennokkisodankäyntiä. Hänen mukaansa kuitenkin Venäjän armeijaa kuvaa tällä hetkellä parhaiten ”tollo moottoripyörän selässä”.
– Droonit, mukaan lukien FPV-droonit ovat nyt Venäjän hyökkäysten erottamaton osa, ja kesällä Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkaessa tulemme näkemään FPV-droonien välistä sotaa. Niillä tulee olemaan oleellinen rooli, mutta ne eivät korvaa täysin tankkeja tai panssariajoneuvoja.
Kovalenkon mukaan Venäjä jatkaa panssariajoneuvojen käyttöä ”luodakseen illuusion, että heillä on niitä varastoissa loputtomasti.”
– Tosiasiassa se ei pidä paikkansa. Tällä hetkellä Venäjä sotaa ns. marssipataljoonien tyyliin. Se tarkoittaa, että sotaa käydään jalkaväellä ja kevyillä ajoneuvoilla, kuten moottoripyörillä, ja kokonaisilla moottoripyöräpataljoonilla. Täten koko sodankäynnin logiikka muuttuu. Raskaasta tekniikasta siirrytään yhä enemmän kohti halvempia, liikkuvampia ja yksinkertaisempia ratkaisuja, joiden kärjessä ovat kevyt jalkaväki ja droonit.
Ukrainan hukkaama mahdollisuus tuli kalliiksi
Asiantuntijan mukaan Ukrainan kannalta ikävintä kuituoptisissa drooneissa on se, että kyseessä on puolustajan itsensä menettämä mahdollisuus. Venäjä taas otti ne heti käyttöön.
– [H]e onnistuivat taktiikan kehittymisen ja kuituoptisten droonien tuotannon käynnistämisellä ottamaan hallintaansa logistiikan, joka on sodassa äärimmäisen tärkeää, sanoo Kovalenko.
– Kun puhumme kuituoptisilla kaapeleilla varustetuista FPV-drooneista, on kyseessä mahdollisuus, jonka Ukraina itse hukkasi. Tällaista ratkaisua tarjottiin Ukrainalle jo 2022 ja 2023 vuodenvaihteessa. Kun FPV-droonit muuttuivat yleisesti suosituiksi, suositeltiin niiden ohjaukseen kuituoptista kaapelia vakaan ja häiriöttömän yhteyden takaamiseksi. Mutta tuolloin ideaa pidettiin epäolennaisena. Kuituoptisen kaapelin arveltiin muuttavan droonin hallinnan kömpelöksi ja vähäliikkeiseksi, koska raskaan kaapelikelan arveltiin rajoittavan liikkuvuutta, ja sen sijaan droonit varustettiin suuremmalla räjähdemäärällä ja painavammalla taistelukärjellä.
Kovalenko harmittelee, että kyseessä oli ”käyttämättömäksi jäänyt mahdolllisuus”, jonka ”tuotantoa ei kehitetty ja skaalattu”.
– Ja niin Ukraina jäikin Venäjästä jälkeen. Elokuusta 2024 lähtien venäläiset alkoivat käyttää näitä droonejaan järjestelmällisesti, ennen kaikkea Kurskin alueella. Se oli ensimmäinen paikka, jossa ne otettiin laajemmin käyttöön. Ja juuri se pakotti Ukrainan vetäytymään Sudžasta: venäläiset ottivat logistiikan haltuunsa, meidän joukkojemme huolto muuttui kriittisen vaikeaksi ja ne piti tuoda pois, toteaa Kovalenko ja jatkaa:
– Se on aito esimerkki siitä, kuinka yksi teknologinen päätös – tai oikeastaan päätös olla käyttämättä – voi tulla kalliiksi niin taistelukentällä kuin strategisella tasollakin.
