Muuttotappiopaikkakuntien taloyhtiöillä on 2030-luvulla edessään valinta, remontoidako kiinteistöä mittavammin vai pitääkö taloyhtiö ajaa hallitusti alas. Isännöintiliiton mielestä rakennemuutokseen pitää etsiä ratkaisuja tulevalla hallituskaudella ministeriörajat ylittävän selvitysryhmän avulla.
Muuttotappiopaikkakuntien taloyhtiöiden tilanteen tarkastelu on ottanut uusia kierroksia rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistamisen synnyttämässä keskustelumylläkässä.
– Energiatehokkuutta parantavat muutokset voivat parhaimmillaan olla kannattavia ja investointi maksaa itsensä takaisin säästyvinä energiakuluina. Silti isojen investointien toteuttaminen on järjetöntä ja osin käytännössä mahdotonta paikkakunnilla, joilla ihan perusremonttienkin rahoituksen saamisessa on vaikeuksia, Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva sanoo tiedotteessa.
Rahoitusvaikeuksia nähdään tällä hetkellä erityisesti muuttotappiopaikkakunnilla, joissa väestön vähentyessä asuntojen vakuusarvot eivät riitä tarpeellisten korjausten rahoittamiseen.
– Käytännössä yhä useammat muuttotappiopaikkakuntien taloyhtiöt ovat tienhaarassa 2030-luvulla: pystytäänkö investoinnit rahoittamaan osakkaiden omasta pussista vai lähdetäänkö ajamaan hallitusti taloyhtiötä alas. Erityisesti väestöä menettävillä alueilla on entistä useammin edessä myös talojen purkamisia, kiinteistöjen myymistä pilkkahintaan ja taloyhtiöiden konkursseja, Koro-Kanerva kuvaa.
Taloyhtiön hallittuun alasajoon tarvitaan toimiva malli
Selkeää ja koeteltua mallia taloyhtiön hallittuun alasajoon ei kuitenkaan tällä hetkellä ole olemassa.
Koro-Kanervan mukaan taloyhtiöiden rahoitusvaikeudet ja asuntojen arvon heikkeneminen on vaikea yhtälö.
– Energiakriisi on ajanut eritoten maakaasulla lämpiäviä taloyhtiöitä konkurssiin ja muillekin lämmityskulujen nousu on tiukka rasti. Muuttotappioalueilla asuntojen hallintaanotto vastikerästien vuoksi ei auta, kun asuntoa ei saada vuokrattua ja myyntivaikeuksien myötä esimerkiksi liiketiloja on päätynyt maksukyvyttömille tahoille, joilla ei ole aikomustakaan maksaa vastikkeita.
– Isännöinnin keinot hoitaa tällaisia tilanteita hyvin ovat varsin huonot tällä hetkellä, koska mallia ”taloyhtiön saattohoitoon” ei ole ja osakkaiden saattaa olla todella vaikea hyväksyä sitä, että taloyhtiön loppu häämöttää. Nämä ilmiöt eivät ole vielä valtavirtaa, mutta väestö- ja talousennusteiden sekä rakennusten korjaustarpeiden lisääntymisen pohjalta olen vakuuttunut, että näitä tilanteita tullaan näkemään entistä enemmän tulevaisuudessa, Koro-Kanerva jatkaa.
Isännöintiliitto näkee, että ensi hallituskaudella olisikin tärkeää paneutua keksimään ratkaisuja siihen, miten tämä Suomen taloyhtiöiden rakennemuutos saadaan toteutettua hallitusti.
– Ehdotamme ministeriörajat ylittävää selvitysryhmää miettimään, miten muuttotappioalueiden ongelmat ja taloyhtiöiden vihreä siirtymä voidaan toteuttaa kaikin puolin kestävästi. Osaa taloyhtiöistä ei kannata korjata, vaan pikemmin purkaa. On selvitettävä, millä keinoin kiinteistöt voidaan järkevästi purkaa, jotteivät ne jää hylättyinä rapistumaan. Lisäksi asunto-osakeyhtiöiden selvitystilaa ja yhtiön toiminnan lopettamista koskevaa päätöksentekoa pitää helpottaa.
