Verkkouutiset

Kuvat: Shutterstock, Ivan Puopolo, Verkkouutiset

Muusikko Neil Young yritti painostaa maailmaa takaisin keskiajalle, mutta epäonnistui

Youngilaisella ajattelulla olisi kirjoittajan mukaan synkät seuraukset.
Ivan Puopolo
Ivan Puopolo

[vc_row][vc_column][vc_column_text]Muusikko Neil Young esitti Spotifylle viime viikolla ns. ultimaatumin: hän vaati, että Spotifyn tulee luopua Joe Roganista tai Neil Young itse vetää kaiken musiikkinsa pois Spotifysta.

Neil Youngia nyppivät Joe Roganin podcastissa esitetyt erilaiset kyseenalaiset väitteet koronarokotteista. Roganin vieraana on ollut muun muassa tohtori Robert Malone, jota pidetään yleisesti rokotevastaisena. Malone esimerkiksi on poistettu Twitteristä COVID-19-sääntöjen rikkomisesta.

Malone oli Joe Roganin podcastissa vieraana, ja koska Spotify julkaisee Roganin podcastia, Young ryhtyi painostamaan Spotifyta. Spotify ei reagoinut, joten Young lähti ja Rogan jäi.

En ole Neil Young, mutta voin vilkaista. Hänen ajatuksenjuoksunsa lienee ollut kutakuinkin seuraava:

”Joe Roganilla on kymmeniä miljoonia seuraajia. Kuulin juuri, kun hän jälleen haastatteli ihmistä, joka levittää misinformaatiota eli väärää tietoa. En voi sallia sitä, joten teen mitä voin. Savustan Roganin ulos!”

Youngin logiikka on, että väärän tiedon levittäjille ei saa antaa tilaa. Jos he eivät pääse ääneen, ainakaan kovin merkittävillä alustoilla, pääsemme eroon väärästä tiedosta ja kaikki on hyvin. Ehkä ajatus jonkun mielestä kuulostaa hyvältä, mutta katsotaanpa, mitä ”youngilaisuudesta” seuraa.

Ensinnäkin jotta voimme johdonmukaisesti toteuttaa youngilaisuutta, meidän tulee tietää, mikä kaikki on ”väärää tietoa”. Jotta sen voisi tietää, tulee tietää, mikä on oikeaa tietoa eli totuus. On siis jollain menetelmällä ensin päätettävä totuus ja sitten vain yksinkertaisesti kiellettävä muut väitteet.

Tarkalleen ottaen emme voi ilman ennakkosensuuria estää vääriä väitteitä tulemasta julki, mutta kun havaitsemme väärän väitteen, voimme estää sen levittänyttä henkilöä tekemästä samaa uudelleen. Tähän sopisi esimerkiksi puheoikeuspassi. Vain passin haltijat saisivat puhua muutaman ihmisen tiloja suuremmilla foorumeilla. Jos tekee virheen, passi otetaan pois.

Kysymys kerrallaan siis päättäisimme aluksi, mikä on totuus. Totuuden kriteeri voisi esimerkiksi olla kuuluisa ”tieteellinen konsensus”. Niinpä selvittäisimme ensin kaikista tiedollisista kysymyksistä, mikä kussakin on tieteellinen konsensus.

Tässä toki ajaudumme hiukan ongelmiin, koska tiede itsessään on jatkuvaa väittelyä ja debatointia. Pitäisi olla jokin taho, joka päättäisi, mitä tarkoittaa ”konsensus”.

Kuinka suuri osuus tutkijoista vaaditaan muodostamaan konsensus? Keiden valitaan olevan se ”tutkijayhteisö”, josta osuus lasketaan? Onko kaikilla yhteisön jäsenillä yhtä suuri painoarvo?

No, jätetään nämä yksityiskohdat myöhemmin ratkaistaviksi. Oletetaan vain tässä vaiheessa yksinkertaisuuden vuoksi, että meillä on menetelmä, jolla erotamme yksiselitteisesti väärän ja oikean tiedon toisistaan.

Nyt pääsemme varsinaiseen asiaan. Heti, kun joku sanoo jotain totuuden vastaista, viemme häneltä mahdollisuuden tehdä sama uudestaan eli otamme hänen puheoikeuspassinsa pois.

Kun jatkamme tällä youngilaisen totuuden selvittämisen tiellä riittävän kauan, ei lopulta jäljellä ole enää yhtäkään väärän tiedon levittäjää.

Mutta keitä on jäljellä? Keitä ovat ne puheoikeutetut, jotka kertovat meille, mikä on totta? Sitä emme tietenkään etukäteen tiedä. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun jäljellä on enää yksi puheoikeuspassilainen, virheitä ei voi enää tulla. Silloin olemme youngilaisessa unelmassa ja saavuttaneet puhtaan totuuden!

Jokainen, joka on riittävän pitkän ideologisen välimatkan päässä totalitarismista, ymmärtää, kuinka synkkä dystopia Neil Youngin takaraivossa lymyilee. Tämän tajusivat myös aikoinaan 1700-luvun vapausfilosofit.

Valistuksen aikana ymmärrettiin, että paras keino tiedon tuottamiseksi on se, että kaikki pääsevät ääneen. Siten syntyy valtava foorumi, jossa on koko ajan maksimaalinen määrä erilaisia argumentteja.

Foorumilla vellovasta informaatiosta seuloutuu vapaan debatoinnin myötä hetkellisiä ”voittajia”, jotka ovat koko ajan alttiina uusille, parempien argumenttien hyökkäyksille.

Kun on debattia, on aina myös misinformaatiota. On erittäin surullista, että tämä 1700-luvulla ymmärretty vapaiden yhteiskuntien upea mekanismi on nykyisin milloin minkäkin neilyoungien hyökkäyksen kohteena.

Tällä kertaa Joe Roganin markkina-arvossa sattui olemaan sen verran monta nollaa, että säästyimme askeleelta kohti keskiaikaa. Läheltä piti, mutta vapaus voitti.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_custom_heading text=”Tästä voit katsoa kolumnin videoversion:” font_container=”tag:h2|font_size:24|text_align:left” google_fonts=”font_family:Roboto%20Slab%3A100%2C300%2Cregular%2C700|font_style:400%20regular%3A400%3Anormal”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_video link=”https://youtu.be/Km2p-1LOT_s” align=”center” css_animation=”fadeInDownBig” css=”.vc_custom_1643542761836{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row]

Edit 31.1.2022 14.21 tarkennettu, että Neil Young ei protestoinut vain Robert Malonea vaan Roganin podcastissa laajemmin esitettyjä väitteitä.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS