Kun Ukraina sai viimeviikkoisessa EU:n huippukokouksessa unionin jäsenehdokkaan statuksen, Kreml antoi ensimmäisissä reaktioissaan ymmärtää, että asia ei voisi Venäjää vähempää kiinnostaa.
Ulkoministeri Sergei Lavrov selitti, että maan jäsenehdokkuus ”ei muodosta minkäänlaista uhkaa eikä riskiä”, ja Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kuittasi sen ”sisäisenä asiana”.
Todellisuudessa maan eteneminen kohti EU:n jäsenyyttä turhauttaa tutkija Ben Dubowin mukaan Venäjän johtoa huomattavan paljon.
– Uskoakseen, että Venäjä ei piittaa [Ukrainan] entistä läheisemmistä siteistä Eurooppaan, pitäisi jättää huomiotta koko se tapahtumien ketju, joka johti mellakoihin, vallankumoukseen, [Krimin] valtaamiseen ja täyteen sotaan, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa toimiva Dubow kirjoittaa.
Vaikka Venäjän johtajat väittävät, että Ukrainan venäjämielisen presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttäminen vuonna 2014 oli ukrainalaisten uusnatsien USA:n tuella toteuttama vallankaappaus, jopa he käyttävät sanaa Euromaidan, Dubow toteaa.
– Kremlin äkillinen välinpitämättömyys sivuuttaa myös sen omat lausunnot: Venäjän YK-apulaissuurlähettiläs on sanonut, että hänen maansa kanta Ukrainan EU-jäsenyyteen on sama kuin sen Nato-jäsenyyteen, hän huomauttaa.
Yhä absurdimpi sota
Väittipä Kreml mitä tahansa, Ukrainan eteneminen kohti EU:ta on Dubowin mielestä murskaava takaisku Venäjän Ukrainaa koskeville pyrkimyksille.
– Kun Ukraina pyrki vuonna 2013 tiivistämään EU-suhdettaan solmimalla assosiaatiosopimuksen unionin kanssa, Venäjä puuttui peliin sekä porkkanalla eli merkittävällä talousavulla että kepillä, joka oli maan sulkeminen Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin tulliliitosta, Dubow sanoo.
– Kun tavarat virtaavat, ajatukset seuraavat pian perässä. Venäjä arvioi tiiviimmän yhdentymisen Eurooppaan merkitsevän yhä suurempaa altistumista läntiselle tiedonvälitykselle ja siten myös politiikalle, hän toteaa.
Helmikuussa 2014 Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liitti sen laittomasti omaan alueeseensa. Myöhemmin samana vuonna se aloitti sodan, joka jatkuu yhä verisempänä edelleen.
Jos Putinin Venäjä olisi vähemmän ideologinen valtio, se olisi Dubowin mielestä jo käsittänyt sodan surkeaksi opetukseksi oman lähestymistapansa epäonnistumisesta. Mitä vahvemmiksi Ukrainan siteet Eurooppaan kehittyvät, sitä absurdimmaksi Venäjän hyökkäyssodan lähtökohta hänen mukaansa muuttuu.